Pääsiäisnoitia ja -tipu

Tuuli ja Saana kävivät eilen virpomassa ja Bode oli onnesta soikeana, kun sai pitkästä aikaa leikkikavereita! Aivan järkyttävä louskutus päällä, kun herra komensi heittämään tipua. Aivan oikein, tipua. Bodella on siis ihan uusi lemppari. Pallo on syrjäytetty.

Bode ottaisi mielellään sekä vitsan että palkan.

Siivoilin lauantaina Wiltsun huonetta ja löysin sieltä yhdestä laatikosta kumitipun. Ei mitään muistikuvaa keneltä ja milloin se on saatu (en ainakaan muista itse sitä ostaneeni).

Hetkeksi aikaa Wiltsu jopa intoutui touhuamaan tipun kanssa, kunnes hylkäsi sen sohvalle, mistä Bode sen hyvin nopeasti omi itselleen. Ja sen jälkeen ei vingutukselta ole ollut muuta taukoa, kuin ne pienet, taivaallisen ihanat hetket, jolloin Bode nukkuu. Vingutuksenkin vielä joten kuten kestäisi, mutta se armoton louskutus, kun herra komentaa leikkimään.. Eikä kyseessä ole mikään kevyt painostus, vaan todella raivoisa haukunta.

Ai miksen ota tipua pois? No kun siinä on se hyvä puoli, että sen avulla saan hiottua tottisliikkeitä. Suoritukset ovat todella ripeitä, kun tipu on kädessäni (paitsi perusasennosta maahan - se on jostain syystä ylivoimaisen vaikea liike). Välillä Bode kylläkin ennakoi tulevia käskyjä tai hyppää muutaman yli ja suoraan siihen, minkä olettaa olevan tulossa...


Heitä! Heitä! Bodea ei kiinnostanut muu kuin tipunheitto - ja Tuulihan heitti. Millähän tuon raivoisan komentamisen saisi loppumaan..? Ei näköjään olisi ikinä pitänyt opettaa haukkumaan :-(


Wiltsu oli ihan oikeasti hetken kiinnostunut pääsiäistipusta - tämä ei siis ole lavastettu kuva! ;-)