muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira
Uppoudun siis muistoihini ja lähden Venetsiaan katsomaan, kuinka kuvat heijastuvat vedestä ja peileistä. Koirat jäivät tällä kertaa kotiin, samoin kumipallo, mutta ajatuksissani olivat mukana kaikki neljä (siis kolme koiraa ja kumipallo).
Kaunista siellä oli, niin päivällä kuin yölläkin.
Kuvaan pääsivät myös runon vastakkaiset peilit - näillä tosin selät vastakkain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti