Riemua ja koskettelua raunioilla

Taas oli kova lähtöhässäkkä eilen. Wiltsun ja Missun sain - ihme kyllä - suht helposti sisälle. Bode luimisteli jossain pihan perällä ja yritti olla mahdollisimman huomaamaton. Hiippaili kuitenkin mun perässä portista ulos... ja jatkoi matkaansa tietä pitkin postilaatikolle päin, argh!

Kuinkahan moneen otteeseen se jolkotteli postilaatikolle päin ja aikani huhuiltuani laahusti takaisin, vain kääntyäkseen taas heti uudelleen pois autolta. Pitääkö mun todellakin ruveta kuskaamaan sitä remmissä autolle? Raunioilla oltiin kuitenkin lähestulkoon ajoissa. Eikä ollut treenit vielä ehtineet alkaa. Huh!

Jippii, töihin!

Bode oli toisena koirana vuorossa ja otettuani remmin pois, jäi taas odottamaan käskyä. Tällä kertaa en tosin käskyä ehtinyt antaa, vaan höpisin siinä, että mennäänkö etsimään äijiä, jolloin Bode säntäsi matkaan! Rauniotreenit tekee sille selkeästi erittäin hyvää. Se on kuin eri koira hakumetsään verrattuna. Intoa täynnä ja reipas. Ainoastaan yksi kumollaan ollut tynnyri hieman "hirvitti", mutta muuten ei mitään ongelmia!

Ensimmäinen äijä löytyi putkesta, minkä toinen pää oli avoin ja toisessa päässä oli luukku kiinni. Bode ilmaisi löytönsä putken kiinni olevassa päässä. Putki oli ahdas ja Bode joutui hieman kyyristymään mahtuakseen sinne. Taisi pojalle tulla pikkuisen ahtaanpaikankammo, kun etupää meni kyllä hyvin putkeen, mutta sitten piti äkkiä peruuttaa pois. Muutaman yrityksen jälkeen se suostui lopulta astumaan myös takajaloillaan putken sisälle, jolloin päätin, että tämä riittää, ettei tule turhaa kammoa hommaan. Palkkaus ja matka jatkui.

No, koske nyt sit - taas!

Toinen äijä oli umpipiilossa roskalaatikkojonossa (kolme roskalaatikkoa vierekkäin). Ensin Bode näytti mulle keskimmäisen laatikon. Mutta huijasi, se oli tyhjä. Sitten näytti vasemmanpuoleista. Hmm. olisiko noin? Ja kyllä, sieltä löytyi Marika (taas roskalaatikossa... ei kuitenkaan samassa kuin viimeksi). Ja jälleen Marika leikki vaarallista leikkiä: koski Bodeen :o

Marika on nyt kaksi kertaa saanut koskea Bodeen nakkeja syöttäessään - molemmat kerrat raunioilla. Metsässä vastaava ei käy. Siellä Bode ottaa hatkat, jos siihen koskee. Vai ottaisiko enää, kun on nyt raunioilla suostunut moiseen? Vai sopisiko herralle koskeminen raunioillakaan, jos piilo olisi joku muu kuin roskis? Hmm.

Kunniakierroksia mamia odotellessa

Kolmas äijä löytyi "ruumisarkusta". Siis sellaisesta pitkästi kapeasta laatikosta, missä on luukku päällä. Luukku oli hivenen raollaan eikä Bodella näyttänyt olevan minkäänlaisia vaikeuksia paikallistaa löytöään. Jätti tarkistamatta monen monta kohtaa suunnatessaan määrätietoisesti sinne, missä äijä oli.

Bode ei ilmaise vielä, mutta onneksi sitä on suht helppo lukea. Ainakin mun. Ei se mitenkään riehakkaasti eikä innokkaasti näytä löytöään, mutta katsekontaktin hakeminen ja "kunniakierrokset" löytöpaikan ympärillä, kertovat kyllä sen mitä pitääkin. Täytyy vaan yrittää pysyä näköetäisyydellä koirasta pystyäkseen lukemaan sitä... ;-)

Vain hieman parannettavaa kontin katolla...

Rauniotalkoissa kontin päälle tehty kattorakennelma tuli myös testattua. Bode ei tosin suostunut kiipeämään ritilärappusia ylös, mutta en hirveästi viitsinyt yrittääkään. Täytyy kokeilla joskus ihan kunnolla ajan kanssa. Mutta minä makasin siellä maalimiehenä ja hyvä oli. Hirvittävä tuuli siinä kyllä kävi, joten jospa seuraavissa talkoissa siihen rakennettaisiin seinät ja katto ja laitettaisiin lämmitys ja... :-D

Pahus, että unohdin kameran kotiin! Tarkoitus oli ottaa viikon koirakuvaa varten sellainen kuva, missä Bode seisoo jonkin röykkiön päällä maisemaa ihailemassa (aiheena on tällä viikolla maisema). Ja just sellaisen kuvan olisin saanut, mitä ajattelinkin, mutta eihän se ilman kameraa onnistunut :-( Ja nyt sataa vettä kaatamalla, joten tänäänkään ei kuvia taideta ottaa. Ehkä se on vaan kaivettava vanhoista kätköistä jotain aiheeseen sopivia.