En pysty sanoin kuvaamaan, millainen näky sai leukani loksahtamaan, joten tässä muutama kuva. Aivan hirveää jälkeä eikö? Vai mitä mieltä olette?
Mikähän järki tässä touhussa on ollut?Patjan suojana ollut pussilakana oli aivan riekaleina, sohvan päällisenä ollut peitto myllättynä pieneen kasaan ja sohvapatjasta iso osa revitty pieniksi palasiksi ja levitetty pitkin lattioita... argh!
Nähtävästi meille täytyy seuraavaksi hankkia betonipenkit, eipä taida muunlaiset olla Bodenkestäviä :-( Ja siis todellakaan tässä ei ollut kyse siitä, että arvon herra olisi joutunut olemaan tuntitolkulla yksin, vaan olin ihan vain muutaman tunnin poissa kotoa. Kyllä se on vaan uskomattoman reipas ja aikaansaava poika ;-)
Itseensä ilmiselvästiäärimmäisen tyytyväinen sisustussuunnittelija loikoilee aikaansaannoksensa vieressä.
Aina vaan meillä näköjään siirtyy uuden - ihmisille tarkoitetun ;-) - sohvan hankinta kauemmas ja kauemmas tulevaisuuteen. Tai jospa se sohvanurkkaus saataisiin sittenkin toteutettua yläkertaan, koirien ulottumattomiin... Sellaisestahan tässä on jo jonkin aikaa haaveiltu. Risuton, kuraton, hiekaton, muhkuraton, kuiva ja ehjä sohva, aah mikä ihana unelma!
Jospa joskus sellainenkin ihanuus koettaisiin ihan omassa kodissa, huokaus! Kyllä sellaisesta kelpaa haaveilla!
=D Ihan kivat sohvat teillä.. Ei varmaan kannata lähivuosina panostaa kamalan kalliiseen sohvakalustoon.
VastaaPoistaRankkaa näkyy olevan tuo suunnittelu-ja toteutus,kun pitää heittää ihan pitkälleen. Vai esittääköhän Bode tuossa kuollutta,ettei saa huutia emännältä?=D
Jaiks, ilkeää jälkeä..
VastaaPoistaVoi ei :) Onneksi meillä ei ihan vielä näin ole käynyt :) Mutta nyt häätyyy koputtaa puuta ettei vain joku päivä odota moinen näky!
VastaaPoistaHanne: Ei se kuollutta esitä. Rankkaa sillä vaan on ollut. Itse asiassa en oikeasti edes usko, että se tajuaa tehneensä mitään väärää.
VastaaPoistaAlkaa kyllä pikkuhiljaa usko jo hiipua, että tuosta epelistä kasvaisi joskus ihan oikeasti iso ja järkevä poika. Pitkiä aikoja (vai mikä sitten onkaan pitkä aika...) menee niin, ettei mitään tuhoja tapahdu, vaikka oltaisiin pidempäänkin pois kotoa. Ja sitten käy näin :-( Eilen se perhana rupesi repimään sohvaa, vaikka makasi siinä muhkuroiden keskellä isin kainalossa! Saipas kerrankin toruja isiltäänkin eikä aina vaan muu jengi, hah!