Treenit oli tällä kertaa jo aamulla yhdeksältä. Pete raukka joutui heräämään aikaisemmin kuin normaalityöaamuina, kun lähtötohinat oli nyt molemmilla samoihin aikoihin ja Bode ressukalla sekosi pasmat, kun aamutoimet ei sujuneetkaan normaalin kaavan mukaan. Ihmeen hyvin siitä kuitenkin selvittiin ja minä olin peräti ensimmäisenä treenipaikalla (vaikkakin viisi minuuttia myöhässä). Niin outoa se oli, että ihan pakko oli soittaa ja kysyä olenko oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, kun ketään muuta ei näkynyt. Ja kyllä, olin just siellä missä pitikin.
Toinen maalimies oli löytänyt oikein kunnolla lumisen piilopaikan.
Meitä oli treeneissä vain kolme plus vetäjä, joten otettiin pintahakua. Wiltsu viiletti alkuun kuin metsälenkillä oltaisiin oltu (paitsi että metsää ei enää ollut, kaikki on pistetty matalaksi näköjään vähän joka suunnalla). Melko lähelle ensimmäistä äijää päästiin, ennen kuin Wiltsu hoksasi, että täältähän löytyykin nakkipurkkeja ;-) Vähän matkaa risteiltiin vielä eteenpäin ja sitten törmättiinkin jo toiseen äijään. Ja päivän urakka oli siinä. Hienosti meni!
Maasto oli kaikkea muuta kuin mukava. Metsäkoneet olivat myllännet oikein kunnolla ja paikoin oli aivan hirvittävää kuravelliä. Onneksi oli saappaat jalassa, vaikka muutamaan otteeseen mietityttikin riittääkö varsien pituus... Ja kertaalleen oli tosi lähellä, etten mennyt nenilleni, kun kuravelli imaisi saappaan sen verran tiukasti, ettei jalka tahtonut nousta ylös muun kropan jatkaessa matkaa. Mutta kertaakaan en kuitenkaan onnistunut rönyämään, hyvä minä!
Suurin osa alueesta oli kuravelliä, missä lumesta ei ollut tietoakaan.
Hihhiihii, Wiltsu näyttää viimeisessä kuvassa ihan aropupulta!
VastaaPoista