Kerta toisensa jälkeen olen kehunut, kuinka kiltti tyttö Missu on, kun pysyy aidatulla alueella, toisin kuin pojat. Viime viikolla jouduin järkytyksekseni huomaamaan, että ei se ihan aina niin olekaan.
Yhtenä päivänä tuossa viime viikolla huhuilin koiria sisälle. Ei näy ketään missään. Hetken päästä Bode tulee pihan perältä. Selvä, yksi koira näkyy, mutta missä ihmeessä on Missu? (Wiltsu oli tietenkin ollut jo aikapäiviä sitten sisällä.) Missun kuulo on iän myötä muuttunut hyvin valikoivaksi, joten ei ollenkaan tietoa, oliko se edes kuullut mun kutsuvan.
Mitenköhän minä tänne olen joutunut?
Ja sitten se näkyi... Jolkotteli naapuritontille menevää tietä pitkin - jep, aidan ulkopuolella. Minä en ollut uskoa silmiäni. Mitä ihmettä se siellä teki ja miten se oli sinne mennyt? Luulisi mummelilla sentään sen verran paikkoja kolottavan, ettei nyt rupeaisi aidan yli hyppäämään, kuten tuo pojankloppi. Mutta siellä se vain oli. Ja kun huomasi, että hänen armoaan kutsuttiin, lähti epätoivoisesti etsimään paikkaa, mistä pääsisi takaisin pihan puolelle. Ei löytynyt sopivaa reikää aidasta, joten ihan pakko oli kiertää portille asti odottamaan, että joku ystävällisesti avaisi sen...
Kävelin myöhemmin aidan reunustan läpi enkä nähnyt missään sellaista kohtaa, mistä vanhus olisi läpi mennyt. Ei taida jäädä muuta mahdollisuutta kuin se, että se on todellakin hypännyt yli. Ehkä Bode on mennyt edeltä ja Missulla ollut niin kova vauhti päällä, ettei ole edes huomannut hyppäävänsä?
Käsittämätöntä kuitenkin, enkä taatusti olisi uskonut, jos en omin silmin olisi nähnyt. Huono tuuri vaan kävi, kun isäntä oli talvilomalla ja todisti tilannetta. Muuten olisin varmaan yrittänyt epätoivoisesti painaa delete-nappulaa unohtaakseni koko jutun niin, ettei olisi tarvinnut kertoa siitä kenellekään. Nyt kyllä kuulen siitä joka kerta, kun edes suunnittelenkaan motkottavani pojille jostain asiasta... :-(
Heipparallaa! Nytpäs minä pitkästä aikaa jätän taas jälkeäni tänne :) Täällä onkin ehtinyt taas tapahtua! Kyllä ne koirat vain kertakaikkiaan osaavat joskus yllättää. Meilläkin kävi niin, että vanhin koiramme oli aidan ulkopuolella, mutta emme kertakaikkiaan keksineet että mistä ihmeestä se oli päässyt sinne! Siellä se sitten kierteli tonttia ympäri, pääsemättä mistään kuitenkaan takaisin pihaan. Meni sitten lopulta portin taakse tuijottamaan ja odottamaan että minä kävelen sinne avaamaan neidille portin.. Nyt meillä oli vastikään viikon ajan hoidossa ystäväni koira, joka osaa avata niin ovet kuin pihaportinkin. Täytyi koko viikon ajan pitää rautalapiota pönkättynä pihaportin eteen, ettei se avaisi porttia! :)
VastaaPoistaKiva kun käyt kyläilemässä! Pitää munkin taas tulla joku päivä pistäytymään teidän luona!
VastaaPoistaOliko ystäväsi koira kenties uros? Alkaa nimittäin vähän vaikuttaa siltä, että tuo porttien ja ovien availu on enemmänkin poikien juttuja... Meillä ei aikoinaan tarvinnut pitää ulko-ovea lukossa ollenkaan, mutta nyt kun talossa on poikia, niin pakko pitää ovi lukittuna ainakin talvisaikaan. Pojat nimittäin rämpyttävät ovenkahvaa ja jos ovi ei ole lukossa, niin... sehän aukeaa. Ei kiva juttu, ei ainakaan kylmillä ilmoilla!