Otin eilenkin Wiltsun hakuilemaan, kun meillä meni viime kerta niin pahasti penkin alle. Ajattelin, että saadaan yhdet kunnon treenit Wiltsun kanssa läpi ja sitten voin taas keskittyä Bodeen - ainakin siksi aikaa, kunnes päästään taas jälkeilemään. Vaan toisin kävi :-(
Kaikki meni pieleen. Ensinnäkin sattui viikon kurjin keli treenipäiväksi (ja mikähän siinä muka on jotenkin poikkeuksellista - ei sitten niin mikään...). Treeneissä piti olla tarjolla kakkua vaan eipä ollutkaan. Ihan turhaan olin jättänyt mahaan reilusti tilaa herkuille. Ja jälleen kerran kastelin kenkäni jo heti alkuun aluetta tallottaessa. Tällä kertaa en astunut veteen, mutta upposin sen verran syvälle hankeen, että kenkä hörppäsi pari litraa lunta sisäänsä ja ennen kuin pääsin kengän tyhjentämään, oli iso osa lumesta jo sulanut ja kastellut sukat :-( Ehkä minä joskus opin pukeutumaan kelin mukaan...
Kiva päästä metsään juoksentelemaan
Itse treeneissä Wiltsua kiinnosti jälleen kaikki muu kuin metsässä makaavat äijät. Tällä kertaa merkkailut ja haistelut eivät olleet niin suuressa osassa kuin edellisellä kerralla, mutta nyt se juoksenteli sitäkin enemmän ihan päättömästi sinne tänne.
Ensimmäiseltä äijältä tarvittiin avuksi äänimerkki, että Wiltsu muisti mitä oltiin tekemässä. Äänimerkin jälkeen herra suvaitsi mennä maalimiehen luo, mutta oli kuulemma suunnitellut häippäsevänsä. Onneksi maalimies toimi nopeasti ja sai pojan pysymään luonaan (en huomannut kysyä, oliko Wiltsu yrittänyt lähteä jo ennen kuin aloitti ilmaisun vaiko vasta haukkujen välissä?). Yleensä se on pysynyt maalimiehen luona ihan hyvin. En tiedä mistä moinen johtui.
Toinen äijä makasi kaatuneen puunrungon päällä noin metrin korkeudella (?) maasta. Useamman lähetysyrityksen ja lähetyspaikanvaihdon jälkeen homma vihdoin hoitui.
Viimeinen äijä joutui näyttäytymään pariinkin otteeseen, ennen kuin herra suvaitsi jättää koheltamisen ja ryhtyä työskentelemään.
Kaikki tämä eikä edes kakkua ollut tarjolla :-( on se vaan niin väärin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti