Tänään - siis sunnuntaina - soi herätyskello puoli kahdeksalta aamulla. Voi itku, joko sitä pitäisi näin aikaisin ruveta heräilemään hakuharrastuksen takia :-( Noh, onneksi oli kakkukestit tiedossa, niin aamuherätys ei ollut ihan niin hirvittävä kuitenkaan.
Wiltsun hakuilusta ei yleensä ole juuri mitään kerrottavaa. Eipä ole nytkään. Normaalisti se pelaa suht hyvin. Tällä kertaa se ei pelannut ollenkaan eli ei tullut treeneistä mitään.
Mua ei nyt kiinnosta
Wiltsulla ei ollut mitään hajua siitä, mitä oltiin tekemässä. Herra matkasi nenä maassa, haisteli kaikki puut, risut, mättäät jne. Merkkaili kaikenaikaa ja joka paikkaan. Korvat sillä oli ummessa, joten kuulo ei pelannut ollenkaan. Hermothan siinä meinasi mennä.
Vahva epäilys oli, että joku juoksuinen narttu oli aiemmin ollut alueella. Ja kun ryhmän toisella uroksellakin oli ihan samanlaista touhua, niin ei kai siinä muusta voinut olla kyse.
Apuja!
Ei auttanut muu, kuin pyytää jokaiselta maalimieheltä äänimerkki. Muuten olisivat vieläkin metsässä, kun Wiltsua ei kiinnostanut pätkän vertaa etsiä tyyppejä, jotka aina eksyvät samoissa paikoissa nakkipurkkien kanssa. Äänimerkillä herra suvaitsi käydä ilmaisemassa äijät ja nakkien hotkimisen jälkeen palattiin taas haistelu- ja merkkailulinjalle.
Noh, saipahan jätkä ainakin juoksennella jos ei muuta. Ja eiköhän meillä sitten seuraavalla kerralla ole taas vähän paremmat treenit... Toivotaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti