Perjantaina käytiin aamupäivällä Wiltsun kanssa rauniotreeneissä. Missu on yhä edelleen jalkansa kanssa rajoitetulla liikunnalla, joten se ei ennakkosuunnitelmista poiketen päässytkään mukaan :-( Ja koska Wiltsu vei pikkupizzoja ja pullaa treeneihin synttäreidensä kunniaksi, niin olihan nyt oikeastaan sen treenivuoro jo siksikin.
Treenit menivät loistavasti, kuten rauniotreenit yleensäkin. Siis kunhan ei ole liian tarkka... Koiran ohjaaminen kun nyt oli vähän niin ja näin. Käskyä en ehtinyt antaa, vaan Wiltsu ampaisi matkaan heti, kun remmistä irti pääsi (aivan liian hidas ohjaaja!). Suurimmaksi osaksi mulla ei ollut mitään havaintoa koirasta, mutta oletin, että se kävi omatoimisesti alueen suht tarkasti läpi :o
Ensimmäinen ilmaisu kuului jostain tosi "syvältä". Hetken aikaa pyörin betonilohkarekasan ympärillä, ennen kuin osasin paikallistaa, mistä haukku kuului. Wiltsu oli taas tuttuun tapaansa onnistunut änkeämään maalimiehen luo piiloon. Täytyy olla tosi tiivis umpipiilo, että Wiltsun saa pysymään ulkopuolella. Se onnistuu luikertelemaan mitä pienimmistäkin koloista ja raoista.
Toisen äijän luona se liukuili noin 45 asteisen betoniseinämää pitkin useampaan otteeseen, kun kuvitteli pääsevänsä siitä jotenkin äijän luo. Jonkin ajan kuluttua kiersi viimein lohkareen sivulle ja sitten minäkin jo hoksasin, missä maalimies luuraa.
Kolmannen kohdalla alkoi olla jo vähän enemmänkin kohellusvaihetta päällä. Wiltsu juoksi päättömästi sinne tänne ja lopulta meinasi niskat nyrjähtää, kun kesken vauhdin havaitsi viimeisenkin kadonneen...
Lopuksi testattiin vielä uusia "kiipeilytelineitä". En tiedä mikä kolmikerroksinen hökötys radalle on ilmestynyt ja mikä sen tarkoitus on, mutta Wiltsu kävi sitä kuitenkin vähän katsastamassa. Samoin kontin päälle menevät ritiläportaat tuli testattua. Omatoimisesti meni pikkaisen matkaa ylöspäin ja Katin perässä sitten ihan ylös asti. Ei näyttänyt olevan mitään ongelmia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti