Nemo ja Lotta paimentamassa.
Nemo oli aivan ihana poika. Tapasin Nemon sekä omistajansa Lotan paimennuksen merkeissä lokakuussa 2005. Nemon kuolemasta on jo lähes vuosi, mutta haluan lähettää tätäkin kautta sylillisen lämpimiä ajatuksia Lotalle ja toivon, että niistä neljästä Nemon kanssa vietetystä vuodesta on jäänyt ihania muistoja koko loppuelämäksi! Kiitos, että annoit Nemolle hyvän elämän ja rakastavan kodin!
Ja samoin myös Kristiinalle lämpöisiä ajatuksia tätäkin kautta! Emme unohda Wiltsun kanssa suloista ja ihanaa Maijaa! Kiitos Kristiina, että kasvatit Wiltsun ainoan pentueen!
Kunnonkohotustalkoot
Ja ettei taas menisi pelkäksi vetistelyksi, niin palataanpa lopuksi vielä vähän iloisempiin (?) aiheisiin. Pukki toi mulle sauvat, itse olin ostanut kunnon liukuestekengät, Wiltsulle valjaat, talutusvyön ja niihin välikappaleen... Tarkoituksena aloittaa kunnonkohotus, mikä on tarpeen meille molemmille. Ja tänään sitten käytiin testaamassa :o
Täytyy tunnustaa, että vaatii hieman harjoittelua! Onneksi täällä meidän kulmilla ei liiku juuri ketään, joten saimme sählätä ihan kahdestaan. Boden olin varmuuden vuoksi sulkenut sisään. Ei sitä pitele aidat kesälläkään ja koska nyt on sen verran lunta maassa, niin ei sen tarvitsisi edes ponnistaa päästäkseen aidan yli ja meidän perään.
Olin tosi onnellinen, että Pete kielsi lähtemästä Boden kanssa mihinkään. Pulassa olisin ollut, kun Wiltsukin meinasi vetää mut hankeen. Löysi niiiin ihanan puun, minkä luo oli pakko päästä, vaikka lunta oli hurjasti. Jo Wiltsun kiskaisemanakin nytkähdin eteenpäin, mutta onneksi sekä vyö että talutin joustivat sen verran, etten lentänyt turvalleni hankeen... Ja hetken päästä perässämme tuli irrallaan oleva ajokoira. Siitä onneksi päästiin, kun ärähdin, että menee matkoihinsa.
Ja ne sauvat sitten... Tasaisesti eteenpäin kävellessä kaikki sujui hyvin, mutta kaikessa muussa ne mokomat olivat koko ajan tiellä. Heti kun vauhti hidastui, pyörähti Wiltsu ja remmi kiertyi kaulan ali (mikä ei kaulapannan kanssa aiheuta mitään ongelmia, mutta valjaiden kanssa kyllä). Siinä sitä sitten yritin auttaa ja olla osumatta sauvojen kanssa koiraan... Puhumattakaan kun Wiltsu lähti muutamaan kertaan kiertämään minua ja kiertokäskyä takaisin päin olen aina tehostanut käsimerkein, niin nyt huomasin huitovani epämääräisesti sauvojen kanssa sinne sun tänne. Voi peeveli sentään. Mutta eiköhän tuo lähde sujumaan, kun vähän harjoitellaan - toivottavasti!
Joo kannattaa varmaan jättää se sauvakävelyn harjoittelu Boden kanssa siihen asti, että hallitset sen sujuvasti Witsun kanssa. Itse en ole sauvakävelyä yrittänyt vetovermeissä, mutta hiihtoa kuitenkin ja siinäkin on sauvat, jotka pahus vie tahtovat olla tiellä ja koira sotkeutuu valjaisiin ja sauvoihin ja vetoliinaan, joka sotkeutuu myös suksiin ja pian on epämääräinen mytty rähmällään hangessa. Hiihtokelit olisi jo alkaneet, mutta jostain syystä ei hirveästi houkuttele, ainakaan Sini tärpäkkeen kanssa, eikä tuo omenakaan vaikuta kovin kauas puusta pudonneen.
VastaaPoistaMukavaa vuodenvaihdetta ja ahkeraa treeniä!
Ehkä me yritetään lähiaikoina taas tulla käymään.
Kauhunsekaisin tuntein ajattelen, kuinka Bode olisi nykäissyt mut ensin hankeen ja sitten olisin mennyt pulkkana perässä, kun Bode olisi lähtenyt ajamaan ajokoiraa matkohinsa... (Todennäköisesti Bode olisi kuitenkin hätääntynyt saatuaan mut nurin hankeen, eikä olisi lähtenyt yhtään mihinkään - ei edes ajokoiran perään.)
VastaaPoistaRemmistä pääsee niin nopeasti ja helposti irti, senkun vaan avaa kämmenen. Mutta vetovermeistä :o Eihän siinä ehdi edes kunnolla ajatella irrottautumista, kun jo lähtee lentoon. Puhumattakaan, että ehtisi saada kätensä lukituslaitteelle. Ja lukon avaaminen sitten - sen ajattelemisenkin voi jo ihan suosiolla unohtaa.
Eli kyllä, sauvakävely on nyt ainakin alkuun ihan vain ja ainoastaan mun ja Wiltsun välinen juttu.
Hauskaa vuodenvaihdetta teillekin, näkyillään lähiaikoina! Rapsut tytöille!
Olisi ollu kiva näky toi: sinä, Wiltsu ja sauvat...Olen joskus ollu sauvakäelemässä Ada kaa. Adan fleksi oli kiinnitetty tavalliseen hihnaan, jota pidin olalla. Matkanteko sujui aika hyvin ja olimme kuntopolulle semmoisina aikoina tai keleissä milloin ei liikkunut muita. En välttämättä menisi tekemään saman Iksun kaa. Hyvät uudet vuodet teillekin.
VastaaPoista