Riina ja Missu nauttivat vapaudesta ja vauhdinhurmasta Muurlan mökillä. Siellä oli koirilla mielinmäärin tilaa juosta ja temmeltää.Kuva otettu joskus 90-luvun lopulla.
Koirakuvat-viikkohaasteen aiheena on tällä kertaa vapaa. Tässä on nyt tarjolla enimmäkseen vanhoja kuvia ajoilta, jolloin vierailimme koirien kanssa vanhempieni kesäasunnoilla. Kuvissa esiintyy myös jo vuonna 2003 enkelikoiraksi siirtynyt Riina.
Mukana on myös muutama vähän tuoreempi otos, pitäähän kuviin saada mukaan kaikki kolme nykyistä kultamussukkaakin... :-)
Missu ja Bode pihalla kisailemassa kepistä kesällä 2006.
Riina isolla kivellä keväällä 2000.Purolan mökillä oli paljon kiviä
ja Riina valloitti ne kaikki,
niin isot kuin pienetkin.
Riina ja Missu saivat aikoinaan lenkkeillä vapaasti mökkireissuilla ja sellaisilla alueilla, missä ei ollut pelkoa törmätä muihin ihmisiin tai eläimiin - satunnaisia koiranulkoiluttajia ja muutamia harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta. Riinalla etenkin oli aikoinaan tapana käydä tarkistamassa kaikki lähistöllä liikkuvat ja koiria pelkäävälle ei ole mitenkään kiva juttu, kun iso (ei saa urputtaa vastaan, kyllä Riina oli ISO - ainakin koiria pelkäävien mielestä...) koira tulee vauhdilla luo ja usein vielä haukkuen.
Muurlan mökillä lenkkeillessämme vuosia vuosia sitten, törmäsimme mustikoita keräävään mieheen. Matkaa oli välissämme rutkasti, emmekä edes olleet menossa kohti vaan sivuitse ohi. Mutta siitä huolimatta Riina lähti haukkuen tarkistamaan, millä asioilla mies liikkui. Onneksi tämä ei näyttänyt pelästyvän, ei noussut edes pystyyn, vaan kaikessa rauhassa siinä kyykkiessään näytti Riinalle mustikkakippoaan, kuin todeten "Näitä minä täällä vain keräilen." Se tieto riitti Riinalle, tuli tyytyväisenä ja rauhallisin mielin takaisin ja matka jatkui.
Wiltsu ihailemassa maisemia pihan ulkopuolella olevan puunrungon päällä alkuvuodesta 2005. Tokihan maisemat näyttävät paremmilta aidatun alueen ulkopuolelta kuin sisäpuolta katsoessa...Nykyisin meillä on iso aidattu piha-alue, missä koirilla riittää tilaa juoksennella "vapaana". Tai Boden kohdalla ihan oikeastikin vapaana, koska sen mielestä aita on pystytetty vain ja ainoastaan hyppyesteeksi häntä varten... Ja niinpä Bode treenaa hyppyjä useinkin yksikseen... Ja käy Wiltsukin aidan ulkopuolella, jos tarvetta tulee. Missu sentään kilttinä tyttönä pysyy aidan sisäpuolella ja niin pysyi aikoinaan Riinakin. Siis molemmat tytöt! Poikia ei aidat pidättele. Tosin eivät pojatkaan muualle lähde, pistäytyvät vain "vihreämmän ruohon puolella" ja tulevat taas takaisin pihalle.
"Kuka sitä nyt vapaana haluaisi olla, kun maailmaa on niin paljon kivempi katsella kaltereiden takaa - ja ihan vapaaehtoisesti..." Ihmetteli Wiltsu taas kerran tässä muutama päivä sitten, kun tähtäilin sitä kameran kanssa.
Riina nauttii vapaudesta Purolan mökillä. Kaikki kivet piti aina valloittaa - niin isot kuin pienetkin. Kuva vuoden 2000 alkupuolelta.
Purttailukuvia löytyi täältäkin! Tuo Wiltsun tasapainoilukuva hymyilytti. Miten ihmeessä se on pysynyt liukkaan puun päällä - ja miksi se on ennen kaikkea halunnut mennä tasapainoilemaan puunnokkaan?! ;-)
VastaaPoistaMinustakin vallan mainio tuo kuva, missä koiraneiti nököttää puunrungon nokassa :) Myös tuo kuva missä Riina seisoo kiven päällä on todella hieno!
VastaaPoistaWiltsu-pyrtsin kiipeilyharrastus on kai geeneissä, taitaa olla syntynyt jo muinoin esi-isiensä paimentaessa Pyreneitten vuoristossa.
VastaaPoistaSen tuntuu olevan ihan pakko päästä ylemmäs. Kotona se viihtyy boxinsa katolla, nojatuolin selkänojan päällä, pöydällä... (ei sentään toistaiseksi kuitenkaan vielä ruokapöydällä!).
Ulkona se kiipeää mielellään kiville, terassilla olevan arkun päälle jne. Kaatunut puunrunko oli kyllä minustakin aika hmm. omituinen valinta, mutta ei tainnut siinä kohdin olla mitään muutakaan minkä päälle olisi kiivennyt, joten vaikkei se kaikkein helpoin kiivettävä ollut, niin se kävi siinä tilanteessa herralle hyvin ;-)