Eilen oli Wiltsun vuoro päästä mukaan hakutreeneihin. Wili-Wilpertin kohdalla ei juuri kerrottavaa treeneistä ole... mutta täytyyhän sitä nyt muutama rivi edes yrittää raapustaa ;-)
Poika oli intoa täynnä jo pelkästään mukaan pääsemisestä ja huomatessaan, mihin päädyttiin, oli ratketa liitoksistaan - motivaatio oli siis kohdallaan! Ensimmäinen äijä oli tiheässä ryteikössä. Heti ensimetreillä Wiltsu joutui loikkaamaan ison risun yli, mikä hieman takertui jalkaan, mutta se ei - ihme kyllä - tahtia yhtään haitannut. Normaalisti herra hienohelma häiriintyy risuista, mutta nyt oli niin paljon tarmoa, ettei mikään estänyt työskentelyä.
Ensimmäinen äijä löytyi hetkessä ja eikun kohti seuraavaa. Toinen olikin sitten jo huomattavasti hankalampi pisto. Meillä on aika harvoin tienylityksiä ja ne tuottavat uskomattoman paljon vaikeuksia. Nytkin matka oli kyllä lyhyt, mutta kun äijä oli tien toisella puolella, niin vauhti tyssäsi siihen. Muutamaan otteeseen jouduin Wiltsua lähettämään uudestaan, kun tien kohdalla suunta muuttui tienmyötäiseksi. Yli ei olisi millään mennyt. Lopulta kuitenkin onnistui tienylitys ja sitten löytyi maalimieskin helposti.
Kolmas äijä oli taas risukkoisella puolella, mutta siinä ei ollut mitään ongelmia. On se vaan niin taitava jätkä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti