Olipa märät hakutreenit meillä eilen. Maa oli kyllä valkoinen ja lunta satoi kaiken aikaa, mutta märkää se oli! Minä taitavana tyttönä onnistuin kastelemaan itseni kunnolla jo heti aluetta tallottaessa. Maa oli siis valkoinen, joten ei tarkkaa käsitystä minne milloinkin astui... mutta kun jalka upposi vähän normaalia syvemmälle ja kastui sukkia myöten, niin tiesin astuneeni johonkin vähän enemmänkin märkään kuin vaan kosteaan lumeen :-( Kiva!
En ollut laittanut kumisaappaita jalkaan, kun ajattelin, että tulee pikkupakkasessa liian kylmä ja koska maa oli lumen alla paikoin tosi liukas, niin kumisaappaat ei ole kaikkein turvallisimmat jalkineet. Noh, onneksi ei ollut montaa koirakkoa mukana, niin en ihan umpijäähän ehtinyt vaikka jalka ihan märkä olikin jo ennen treenien alkua.
Eikä märkyys jäänyt pelkästään toisen jalan kastumiseen. Satoi sen verran paljon lunta ja niin märkää sellaista, että kosteus meni päällysvaatteista läpi. Eikä märässä lumessa pitkällään pötköttäminenkään ihan kuivaa (eikä täysipäisen) puuhaa ollut.
Minähän en sitä kautta tule!
Bodea ei märkyys haitannut. Ensimmäinen äijä otettiin haamuna, joka toi pojan syötellen pois. Todennäköisesti pyörivä tuuli vähän häiritsi, kun Bode joutui hakemaan ja kiertelemään, mutta löytyi äijä kuitenkin lopulta. Ja taas saatiin ihmetellä, kun maalimiehen piti maanitella jähmettyneenä paikallaan seisovaa Bodea mukaansa (nakit oli kyllä pilkottu ihan pieniksi!). Ja jästipääksikin maalimies mokoma haukkui, oliko se sitten ihme, kun Bode totesi, että mene ihan vaan keskenäsi... Mutta selvisihän taas ongelman ydin; maalimies ei ymmärtänyt mitä reittejä kuului tulla pois piilolta eikä Bode halunnut kulkea vääriä polkuja tallovan maalimiehen kanssa... Hohhoijaa!
Toinen maalimies oli muistikuvana ja tämäkin toi pojun syötellen pois. Piilo oli niin tiheässä risukossa, ettei keskilinjalle kyllä nähnyt yhtään miten ja missä jätkä meni. Mutta pois tuli yhdessä maalimiehen kanssa, joten hyvin kai sujui.
Kolmas äijä oli jälleen muistikuvana ja minä kävin hakemassa piilolta. Piilo oli lähellä paikkaa, missä aluetta talloessani onnistuin kastelemaan jalkani, joten piti katsoa tarkkaan askeliaan... Mutta hyvin meni, niin Bodella kuin itsellänikin! Täytyy olla taas tyytyväinen!
Toivottoman hidas ohjaaja :-(
Muistilistalle tuli lisättävää. Remmi ajoissa pois ja lähetys heti, kun koira on valmis. Ensimmäiselle äijälle Bode nimittäin lähti kun remmi roikkui vielä perässä. Älähdyksestäni stoppasi kyllä ja sain remmin pois. Mutta monta nytkähdystä ehti jo tulla ennen kuin sain annettua käskyn. Ja viimeiselle äijälle Bode lähtikin sitten omatoimisesti. Olin kai liian hidas käskyn kanssa. Samaahan tekee Wiltsu - etenkin raunioradalla, ei se jaksa odottaa, että saan käskysanan suustani... Eli mun toimintaa pitäisi petrata ja paljon, etten hidastaisi ja sotkisi koirien työskentelyä... Jospa minä joskus kehityn lähemmäs koirieni tasoa - toivossa on hyvä elää! ;-)
Kutsun myös sitä omaa koirarakultani jästipääksi. Eihän se voi olla Adan tai Boden vika että ovat oinaita jotka ovat kuuluisia jästiyydestään (?). Onneksi olen itsekin Oinas, ja vain vähän itsepäinen!
VastaaPoistaNiinpä, eihän sitä luonteelleen mitään mahda.
VastaaPoistaPari päivää sitten täällä kiisteli kaksi jästipäätä ovenraossa tuleeko Bode pallon kanssa sisään vai ilman palloa. Bode ei suostunut jättämään palloaan ulos eikä Pete (oinas myöskin) antanut Boden tulla pallon kanssa sisälle... Lopputulos oli, että sekä Bode että pallo jäivät pihalle ;-)