Pitkästä aikaa oli rauniotreenit - kivaa! Viime viikolla ei ollut treenejä ollenkaan, joten Missun synttärikakun vieminen jäi tälle kerralle. Ja koska synttäreitä vietettiin, niin tietysti itse synttärisankari lähti treeneihin mukaan.
Missu oli niin intopiinä lähdössä, ettei nahoissaan meinannut pysyä. En tietenkään osannut varoa Missun kanssa niin kuin olisin varonut Boden kanssa vaan kiireessä raahasin kaikki tavarat kerralla autolle. Laitoin korin maahan, että sain portin auki ja Missu nuorena, ketteränä tyttösenä otti ja hyppäsi eväskorin yli, kun ei malttanut kiertää. No eihän 10 vuotias enää niin ketterä ole, vaan hyppy jäi vajaaksi, kori meni nurin ja kahvit sekä maidot sun muut lensivät maahan... argh! Onneksi kakku oli mulla käsissä, ettei sekin pyörinyt siinä sekamelskassa pitkin pihaa. Hitsi, että aina pitää käydä jotain tällaista, kun mulla on tarjottavaksi vietävää matkassa. Onneksi tällä kertaa kaikki syötävä säilyi syötävässä kunnossa ja juotavatkin lähes kaikki (vain pieni osa kahvista ehti valua termarista maahan).
Tällä kertaa Missun riemu mukaan pääsystä säilyi loppuun asti. Edellisellä kerralla into lopahti lyhyeen, kun huomasi, että mentiinkin eläinlääkäriin. Mutta nyt pääsikin treeneihin!
Liekö dementia vaivannut vai mistä johtui, mutta hetken aikaa Missu mietti ja oli kahden vaiheilla raunioilla - lähteäkö tuonne missä ihmiset syövät kakkua, vaiko radalle... Lopulta kuitenkin rata vei voiton ja Missu kirmasi teinitytön lailla hommiin :-D Hirveästi en sitä viitsinyt edes yrittää ohjailla (eipä se ole aiemminkaan pahemmin tehonnut - Missu menee sinne missä tietää äijien olevan, ei sinne missä niitä ei ole vaikka kuinka haluaisin jonkun röykkiön tarkastettavan). Kesken hommien Missu kävi kuitenkin varmistamassa, josko sitä kakkua nyt kuitenkin saisi - ei saanut, joten pakko oli palata takaisin hommiin.
Viimeisen äijän kohdalla unohtui jo ilmaisukin. Parempikin ehkä niin, ettei "uhrin" korvat haljenneet, kun tyttö oli ängennyt maalimiehen luo piiloon...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti