Missu 11 v 10 kk ja risat

Missu-mussukka pääsi piiiitkästä aikaa töihin. Sain huomautuksen, että mulla on kakkutarjoiluja rästissä, joten päätin aloittaa tarjoilusuman purkamisen vanhimmasta päästä. Eihän tässä ole kuin reilu kuukausi aikaa, kun Missu täyttää jo 12 vuotta ja 11-vuotiskakkukin oli siis vielä tarjoamatta... Käääk!

Missu oli onnesta soikeana päästessään mukaan. Hieman arvelutti, miten se jaksaa treenit. Tai jaksaahan se tietysti treenit, mutta mitä treenien jälkeen, tuleeko mummeli kovastikin kipeäksi.

Jippii, viimeinenkin äijä löytyi!

Ensimmäinen haaveri kävi heti lähtötohinassa. Ehdin juuri saada auton ja boxin luukun auki, kun mummeli otti ja ponkaisi autoon - tai siis yritti, eihän se pieni ressukka saanut takapäätään nostettua kyytiin. Ei muuta kuin pylläämään ja kädet kyynärpäitä myöten ristiin, ettei tytteli vaan onnistunut satuttamaan itseään.

Treenivuorollaan Missu oli alkuun hieman pihalla. Pyöri taukopaikalla olevien ihmisten seassa, kunnes sillä selkeästi syttyi yhtäkkiä lamppu pään päälle ja lähti innokkaasti köpöttelemään radalle. Ensimmäinen äijä paikallistui rivitaloon nopeasti. Oikeaa "asuntoa" vaan ei meinannut löytyä, kun Missu oli varma, että viereisessä se on (väitti näin vielä silloinkin, kun luukku oli auki ja näki äijän). Nakit saatuaan lähti kuitenkin jatkamaan matkaa seuraavaan kohteeseen.

Toinen löytyi roskalaatikosta ja siinä ei ollut vaikeuksia, vaan oikea laatikko löytyi heti (kaksi roskista vierekkäin).


Ei auta Niinan muu kuin palkata, niin itsepintaisesti mummeli sitä vaati - tietenkin kun kerran kadonneen löysi ;-)

Kolmatta lähdettiin etsimään yhdessä, mutta hetken kuluttua kadotin Missun silmistäni. Siinä ei sinänsä ole mitään outoa, mutta kun sitä ei huhuiluistani huolimatta näkynyt eikä mistään kuulunut ilmaisua, niin hämmennyin. Se ei ollut tyypillistä Missulle. Kiersin kasoja ja sitten huomasin Missun seisovan taukopaikalla olevien ihmisten luona. Siis mitä ihmettä? Kutsuin sitä. Ei reaktiota. Huusin ja rähjäsin, ei mitään vaikutusta. Sitten se päätti aloittaa ilmaisun. Itsepintaisesti seisoi Niinan edessä ja haukkui. "Minä löysin sinut, anna palkka!" Täytyyhän vanhuksilla olla vähän erivapauksia, joten Missu sai pienen nakinpalan "löydöstään" ja sen jälkeen arvon mummeli suostui vihdoin jatkamaan matkaa kohti kolmatta äijää.

Kiva oli pitkästä aikaa nähdä, kuinka onnellinen Missu on päästessään töihin.

Bode 3 vuotta!

Nenu rikki luun hautaamisesta.

Bode täytti 5. huhtikuuta 3 vuotta. Synttäreitään nuoriherra juhli seuraavana viikonloppuna yhdessä isänsä kanssa.

Lahjaksi Bode sai taas kerran uuden pallon ja ison luun. Ja kun ei luutaan jaksanut kerralla syödä, niin pitihän se tietysti haudata maahan, ettei kukaan muu sitä vie. Sen jälkeen herra onkin kulkenut nenä sievästi ruvella...

Boden mielestä parasta synttäreissä on ehdottomasti se, kun silloin tulee paljon vieraita ja vieraat jaksavat potkia tai heittää palloa paljon enemmän kuin omat ihmiset.


Kermaviilillä kuorrutettu maksalaatikkokakku ja nakkikynttilät.

Hieronnasta ollut apua

Käytiin eilen Wiltsun kanssa Seijalle näyttäytymässä. Tai siis Wiltsu lähinnä kävi näyttäytymässä, minä vain siipeilin mukana ;-)

Halusin Seijan katsovan, onko Wiltsun liikkeissä tapahtunut muutosta nyt parin hierontakerran ja homeopaattisen liuoksen nauttimisen jälkeen, kun itse olen liian sokea näkemään moisia. Ja kyllä oli. Ei kiepsauta enää toista etujalkaansa ja muutenkin liikkeet ovat nyt symmetriset. Hieno homma, hieronnasta on siis ollut apua!

Toinen hieronta Wiltsulla oli pari viikkoa sitten. Takapää ei ollut enää kipeä, vaan sitä sai hyvin käsitellä. Lapojen välistä oli jumissa ja akillisjänteet kireät. Hieronnan jälkeen poika sai homeopaattista liuosta kolmena iltana peräkkäin. Tänään on kolmas hieronta. Saas nähdä mikä tilanne on nyt.

Viikon koirakuva: koirankieli

Missulla on niin iso kieli
että koko naama kastuu,
kun mummeli antaa pusun.

Viikon koirakuvassa on tällä kertaa aiheena koirankieli. Aihetta voi (ja ihan luvalla :-) ) lähestyä ja käsitellä joko koirankielenä tai koiran kielenä. Ja vaikka osallistuminen jäi taas viime tippaan, niin ajattelin laittaa kuitenkin kuvia molemmista sekä koirankielestä että koiran kielestä. Noita jälkimmäisiä etenkin kun meiltä löytyy runsain mitoin ;-)

Kuvat ovat enemmän tai vähemmän vanhoja, mutta muutamaa ei ole tainnut sivuilla aiemmin näkyä, ei ainakaan viikon koirakuvassa eikä sen edeltäjässä koirakuvat-viikkohaasteessa.

Tässä pari vauvakuvaa menneiltä ajoilta, Boden kuva vuodelta 06 ja Riinan 92.

Yläkuvassa Bode kysyy ihmeissään, miksi sitä torutaan, kun ei ole mitään väärää tehnyt. No niinpä kai, ihan normaaliahan meillä on, että tyynyt tapetaan ja sisukset levitetään pitkin ja poikin... :-( Kuvassa oikealla jo edesmenneellä Riinalla on kieli aivan käsittämättömällä rullalla. Onnistuuko joku muu vääntämään kielensä samoin?


Bodea harmittaa, kun kukaan ei leiki sen kanssa.


Wiltsu pyytää Bodea leikkiin.

Etsintää vanhalla sahalla

Wiltsu pääsi lauantaina lempipuuhaansa, etsimään kadonneita ei-ihan-niin-perinteisestä paikasta. Emme siis olleet tällä kertaa metsässä vaan entisellä sahalla.


Täältä ei löytynyt ketään, jatketaan matkaa.

Alueella oli useita rakennuksia ja etsittäviä paikkoja oli erilaisia. Mukavaa vaihtelua perinteisiin metsähakutreeneihin. Piilot olivat uusia ja antoivat haastetta. Hauskaa oli kaikilla, niin koirilla kuin ihmisilläkin.


Mistä tuonne rakennukseen pääsee sisään, kiire kiire!

Ensimmäinen maalimies oli vanhan toimistorakennuksen perimmäisessä nurkassa sijaitsevassa vessassa. Tehtävä ei ollut ihan helppo, vaan Wiltsu ilmaisi ensin rikkinäisen ikkunan toisella puolella seisovan treenien vetäjän. Kun löytöä ei kelpuutettu, juoksi poika kertaalleen vielä ulos ja tarkisti seinän toiselta puolelta, löytyisikö kadonnut sieltä. Lopulta jouduin hieman ohjaamaan näyttämällä vessaan johtavaa ovea. Se riitti, Wiltsu työnsi nenänsä ovenrakoon ja avasi oven ja siellähän se maalimies lymyili.

Kadonnut olisi ikävä kyllä jäänyt kadonneeksi, mikäli en olisi tiennyt, että toimistossa on yksi maalimies. Wiltsu kyllä merkkasi kadonneen, mutta niin epämääräisesti, etten olisi hoksannut, mistä pitää hakea. Eihän sitä tosin Wiltsu itsekään oikein tiennyt.


Jossain se täällä on...

Ohjeeksi olin antanut, ettei rappusten yläpäähän ketään ja yksi toimistoon, joten kaksi maalimiestä oli sellaisissa paikoissa, mistä mulla itselläni ei ollut aavistustakaan. Täytyi siis luottaa koiraan (miksi se on aina niin hirveän vaikeaa?).

Toimistosta päästyämme syöksyi Wiltsu roskalavojen sekaan. Ei tarvinnut miettiä hetkeäkään, selkeästi se oli paikallistanut toisen maalimiehen niille paikkeille. Enää piti tarkentaa löyto.


Täällä se on, täällä!

Pienen tovin se pyöri lavojen seassa, kunnes maalimiehen sijainti selvisi. Ei minkäänlaista epäröintiä, ilmaisi heti oikean lavan ja kadonnut löytyi.


Jippii, Tuija ja nakkipurkki löytyivät!

Ja matka jatkui. Muutama rakennus ja niissä sijaitsevat huoneet (tai mitä nyt ikinä olivatkaan) jäivät matkanvarrella tarkistamatta, kun Wiltsu syöksyi vauhdilla kohti seuraavaa kadonnutta. Olen jo oppinut olemaan kiljumatta sitä tarkistamaan väliin jääneitä alueita, ei se tule, jos on jo merkannut seuraavan maalimiehen.


Kolmas maalimies löytyi sorakasojen takaa, niin uskomattomalta kuin se ohjaajasta tuntuikin!

Wiltsu ampaisi perimmäisessä rakennuksessa sijaitsevaan huoneeseen, missä oli isoja sorakasoja. Olin aivan ihmeissäni, kun Wiltsu kiipesi takaseinällä sijaitsevan sorakasan päälle ja jäi (mielestäni) ensin tuijottamaan nurkkaan vilkuillen välillä ylöspäin, kunnes laskeutui hieman sorakasan taakse ja alkoi haukkua. Kasan yläpuolella ei näkynyt tikkaita eikä mitään, minne joku uskalias olisi voinut kiivetä piiloon. Ehdin jo miettiä, ilmaiseeko se seinän toisella puolella olevaa maalimiestä, kun treenien vetäjä sanoi, että usko jo koiraasi, on se maalimies siellä. Ja totta, sorakasan ja seinän välistä löytyi maalimies. Oikeassa poika oli ;-)


Ritiläportaat eivät tuntuneet kivalta tassunpohjissa.

Lopuksi testattiin vielä ritiläportaat. Wiltsu tuli perässäni rappusten puoleenväliin, mutta sitten riitti ja poika kääntyi takaisin. En vaatinut enempää, pääasia, että tuli edes vähän matkaa. Toisia, todella jyrkkiä puuportaita ei edes kokeiltu. En usko, että Wiltsu olisi niitä vapaaehtoisesti suostunut edes yrittämään ja riski, että olisi satuttanut itsensä, oli liian suuri.

Aivan mahtavat treenit, tällaisia toivoo lisää sekä koira että ohjaaja!

Oma kamerakin oli kyllä mukana, mutta viihtyi niin hyvin repussa, ettei sillä tullut otettua yhtään kuvaa... Onneksi Hanne hoiti kuvaajan tehtäviä uudella kamerallaan, joten sain Wiltsun treeneistä upeita kuvia! Kiitos Hanne!

Julkinen anteeksipyyntö

Lähes aina, kun jotain tapahtuu, on syyllinen Bode, mutta ei näköjään kuitenkaan ihan aina. Kävin nimittäin tässä yhtenä päivänä vanhempieni luona ja kauppakoria kaivaessani löysin sieltä vain yhden sormikkaan. Pieneen mieleenikään ei tullut, että syyllinen voisi olla kukaan muu, vaan suureen ääneen parahdin: "Perhanan Bode!" Hetken päästä veljeni tyttö sanoi ilkikurinen ilme naamallaan: "Mun mielestä sulla oli kyllä molemmat sormikkaat mukana kun tulit..."

Siis apua, olin syyttänyt pientä viatonta Bode-raukkaa aivan aiheetta. Syyllinen olikin ihmisriiviö, joten julkinen anteeksipyyntö on nyt paikallaan: Anteeksi Bode!

Viikon koirakuva: koira kuin julkkis

Taas on ehtinyt vierähtää viikko jos toinenkin niin, etten ole ennättänyt (=saanut aikaiseksi) osallistua viikon koirakuvaan. Mutta tällä viikolla korjaan asian ja osallistun Boden kuvalla. Aiheena on koira kuin julkkis.

Isännän mielestä laumaamme kuuluu Star Wars -elokuvista tuttu Chewbacca :-D

Viikon kysymys kuului: ketä/mitä julkkista koirani mielestäni muistuttaa? Hetken piti miettiä ennen kuin välähti... no Chewbaccaa tietenkin!

Koska haasteen mukaan julkkis voi olla ihminen, eläin tai fiktiivinen hahmo, niin haastehan olikin loppujen lopuksi helppo nakki, vaikka pidin sitä ensin vaikeana. Olenhan jo monen monituista kertaa kuullut, että meiltä löytyy täältä omasta laumasta ilmiselvä Chewbacca :-D

Pikkuisen arveluttaa näin julkisesti tunnustaa... mutta mulla on (kuulemma) suuri aukko sivistyksessä, kun ole yhtään Star Wars elokuvaa kokonaisuudessaan nähnyt :o mutta kun kuulin, ketä Bode muistuttaa, niin sen verran on täytynyt aiheeseen ja etenkin Chewbaccaan tutustua, että tiedän jo miltä kyseinen otus näyttää. No Bodelta tietenkin ;-)