Terveisiä Ruottinmaalta

Ruotsinreissaajat: Bode, Feta, Taimi ja Ossi yhteispotretissa

Kotona taas, hengissä selvittiin reissusta! Univelkaa kertyi kyllä sen verran reippaasti, että viime yönä tuli nukuttua tosi hyvin ja piiiitkäään! Johan sitä kyllä sunnuntai-iltana (tai paremminkin yöllä) ennätettiin omaan sänkyyn, mutta yö jäi melko lyhyeksi. Eilen illalla sitten sänky kutsuikin jo vähän yhdeksän jälkeen ja uni maittoi...

Kiva reissu! Koirat käyttäytyivät tosi hyvin ja ihmiset myös :-D Passit ja vasta-ainetestit tuli hankittua turhaan :-( kummassakaan päässä ei ollut minkäänlaisia tullimuodollisuuksia. Olisin kyllä keksinyt niille rahoille parempaakin käyttöä :-(

Bode käyttäytyi uskomattoman hienosti laivalla!

Seikkailija laivalla

Etukäteen vähän hirvitti, miten Bode suhtautuu laivassa käytävältä ja naapurihyteistä kuuluviin ääniin, kun poika elää täällä metsän keskellä niin, ettei naapureita ole näköpiirissä - ei ole rajanaapureita, seinänaapureista puhumattakaan... Mutta niin kiltisti se oli, että ihan kummastuttaa! Haukunrajoitin oli varoiksi mukana, mutta kertaakaan sitä ei reissun aikana tarvinnut ottaa käyttöön!

Harmaita hiuksia tuli hyttien aivan liian helposti avautuvista ovista... Bodehan on kotona tottunut avaamaan ulko-oven kahvaa rämpyttämällä ja sama systeemi oli laivan hyteissä :o Pari kertaa se ehti käytävälle seikkailemaan, ennen kuin saatiin sen verran hyvä viritelmä oven eteen, ettei se enää päässyt kahvaan käsiksi. Tosi tarkkaan tuli kyllä varmuuden vuoksi kuunneltua kaikki kuulutukset... Jos vaikka kuulutetaan, että karvaturri on seikkailemassa yksikseen jossain päin laivaa... Oli Bodella kyllä varoiksi puhelinnumero kaulapannassa, mutta puhelimen kuuluvuus oli paikoin olematon.

Bode, Feta, Taimi ja Ossi Svärdsklovan rantakalliolla

Svärdsklova - mahtava majapaikkamme

Edellisen illan pitkän ajomatkan, laivalla vietetyn yön ja aamupäivän ajomatkan jälkeen koirat olivat energiaa täynnä. Onneksi majapaikkamme oli mitä mahtavin. Olimme Svärdsklovassa rannikolla ja retkeilymaja oli kokonaan seurueemme käytössä, joten koirilla oli suht vapaat oltavat. Lähistöllä oli jalkapallokenttä, missä koirat saivat juosta ja purkaa ylimääräistä energiaa.

Perjantai kului nopeasti näyttelyharjoitusten ja koirien kunnostuksen merkeissä. Ja nukkumaankin piti päästä ajoissa, kun näyttelypaikalle oli jonkun verran matkaa.

Bode ja Feta juoksentelemassa majapaikkamme vieressä olevalla jalkapallokentällä

Näyttelypaikalle ehdittiin ajoissa - mutkan kautta!

Eihän se olisi matka eikä mikään, jos ei eksymään onnistuisi ainakin kerran reissun aikana... Navigaattori oli kyllä matkassa mukana, mutta aamulla yrittäessämme löytää näyttelypaikalle, ohjasi se mokoma meidät ihan jonnekin muualle kuin piti. Toisen navigaattorin avulla onnistuttiin vihdoin löytämään näyttelypaikka ja ehdittiin kuin ehdittiinkin ajoissa. Ja vielä ihan hyvin ajoissa, kun picardiilit olivat kehässä ennen briardeja!

Näyttelyssä ei tullut meidän seurueelle mainittavaa menestystä, mutta kokemusta kertyi kyllä. Tulokset löytyvät Ruotsin yhdistyksen sivuilta.

Kyllä täällä kelpaa jolkotella

Illalla oltiin takaisin majapaikassa. Edessä vielä yksi yö, aikaisin aamulla ylös ja suunta kohti Tukholmaa ja lauttarantaa. Haikein mielin pakattiin laukut ja jätettiin hyvästit aivan upealle majapaikallemme. Ikävä oli kyllä jo kotiin ja omaan sänkyyn!

Bode ja Taimi kotimatkalla

Kotimatka

Aamulla aikaisin oltiin Tukholmassa odottamassa lautalle pääsyä. Pitkä päivä oli edessä. Vasta illalla oltaisiin Turussa. Ensimmäiseksi tuli tehtyä tuliaisostokset. Nyt on herran kotona syytä olla kiltisti ja pitkään, sen verran arvokkaat ja painavat tuliaiset sain raahattua...

Pete oli meitä Mäntsälässä vastassa ja vähän ennen yhtä yöllä kaarrettiin kotipihaan. Kotona odotti kaksi tyytyväistä koiraa. Olivat rentoutuneet sohvalla löhöten ja grillimakkaraa syöden. Ei ollut Bode häiritsemässä vanhusten rauhaa koheltamalla ja palloa pompottamalla :-)

Wiltsulla oli ollut kova ikävä mamia. Se ei edes huomannut Boden tuloa vaan uikutti ja ravasi edestakaisin. Bode sen sijaan purrasi herkeämättä ja häntä sojotti taivaaseen. Hetken aikaa jäykisteltyään rauhoittui kun huomasi, ettei Wiltsu noteeraa sitä mitenkään. Tosi nopeasti palattiin normaaliin päiväjärjestykseen.

Reissu oli mahtava ja reissuseura mukavaa, mutta on se vaan niin kiva olla taas kotona! Kiitos koko seurueelle! Kannatti lähteä matkaan, vaikkei näyttelymenestystä tullutkaan! Luulenpa, että laivamatkasta, näyttelystä ja muusta touhusta huolimatta parhaiten Bodelle jäi reissusta mieleen Feta - ihana tyttö, joka ei turhia nalkuttanut! :-D

Hakuilua

Boden kanssa käytiin viikonloppuna Savonlinnan lähistöllä hakuleirillä. Tai meidän kohdalla kyse oli vain päivän reissusta. Aamulla kuudelta oli lähtö ja takaisin kotona oltiin puoli kymmenen kieppeillä... Oli kyllä rankka, mutta tosi kiva reissu!

Aamupäivällä oli ensin esineruututreeniä. Boden kanssa ei olla esineitä juurikaan otettu, joten työsarkaa riittää siinä meille vielä paljon.

Esineiden jälkeen lähdettiin hakumetsään. Boden kaartelu- ja haahuiluongelmaan ehdotettiin ratkaisuksi pomppuja. "Siis että mitä?", ihmettelin kummissani. Mutta tuttu juttuhan siinä olikin kyseessä, asia selvisi, kun näin ensimmäisen pompun. Meilläpäin sitä kutsutaan haamuiluksi :-)

Bode oli enemmän tai vähemmän pihalla koko treenien ajan, kun mikään ei mennyt vanhan, tutun kaavan mukaan. Äijät haamuilivat metsässä eivätkä olleet visusti piilossa, kuten normaalisti ja mamikaan ei tullut maalimiehen luo antamaan lupaa palkan ottamiseen... Hämmennystä lisäsi vielä vieraat maalimiehet. Ei pitäisi ei, mutta kun meillä valitettavasti on niin pieni hakuporukka, että yhdet ja samat naamat on aina "eksyksissä", niin poikaressu on tottunut etsimään vain tuttuja ihmisiä. Ei hyvä!

Mutta pääasia oli, että saatiin uusia vinkkejä matkaan joita aletaan nyt kokeilla omassa hakuporukassa. Ja yritetään kuumeisesti saada haalittua vierailevia maalimiehiä mukaan tai sitten lähdetään aktiivisemmin kuokkimaan toisten treeneihin, ettei liikaa jumiuduta tiettyihin kaavoihin.

Takaisin kotimatkalle lähdettiin kolmen jälkeen, kun muut aloittivat ruokatauon. Mulla oli takana kaksi todella huonosti nukuttua yötä eikä Pete tainnut oikein uskaltaa laskea Bodea mun matkaan vaan lähti mukaan kuskiksi... Ihan kiva, ei tarvinnut mennä yksin eikä tarvinnut ajaa! Ja tuli siinä sitten takaisinpäin tullessa ajeltua maisemareittejä, mikä olisi yksin matkatessa jäänyt taatusti tekemättä.

Kamerakin oli matkassa, mutta niin kuin usein muulloinkin, se oli ja pysyi repussa treenien ajan :-( Punkaharjun harjualueella muistin vihdoin kameran olemassaolon ja pysähdyttiin kuvaustauolle. Tasan yhden kuvan sain otettua ja sitten kamera ilmoitti pattereiden tyhjenneen :-( Noh, sainpahan ainakin muistutuksen pattereiden lataamisesta ennen Ruotsiin lähtöä... Sehän vasta potuttaisikin, jos siellä ei saisi kuvia otettua!

Wiltsukin hakuili taas

Wiltsu kävi piiiitkästä aikaa hakutreeneissä viime perjantaina. Jätkä oli intopiinä jo pelkästään siitä, että pääsi yksin mukaan, mutta reipasta oli myös työskentely metsässä! Tauko on tehnyt Wiltsulle tosi hyvää. Pitäisi vaan päästä useammin matkaan. Ja Missunkin pitäisi päästä joskus töihin. Sillä on jo aivan hurrrjan pitkä tauko takana :-(

Ja huomenna meillä on sitten Boden kanssa lähtö Ruottinmaalle. Iik, jännittää!

Här kommer vi!

Eilen soitettiin eläinlääkäristä: Boden rabiesvasta-ainetesti on valmistunut ja kaikki on ok, herra saa lähteä Ruotsiin! Jihuu! Testi valmistui tosi nopeasti, ei mennyt kuin viikko.

Viime viikolla kävin ottamassa sille vakuutuksen ja tänään käytiin lääkärissä merkkauttamassa passiin tarvittavat selvitykset, joten nyt pitäisi kaiken olla viimeisenpäälle kunnossa Boden osalta. Ja sitten voikin aloittaa jännittämisen... vai vieläköhän jotain on hoitamatta..? :o

Näytelmätähti

Bode pyörähti äitienpäivänä Virpin kanssa Haminassa pokkaamassa elämänsä ensimmäisen sertin. Tällä kertaa se ei väistellyt tuomaria yhtään ja käyttäytyi muutenkin oikein mallikkaasti. Ja näytti se ihan eri koiraltakin, kuin ensimmäisessä näyttelyssään Lappeenrannassa, missä me Paulan kanssa yritettiin epätoivoisesti muistella, miten näyttelykunnostus tehtiin ja miten systeemit ylipäätään pyörii... :o

Suuret kiitokset Virpi, että ajoit pitkän matkan vain kunnostaaksesi ja esittääksesi Boden! Vielä kun oltaisiin saatu lätkäkulta kruunaamaan päivä...

Onneksi Paula otti näytelmästä mallia videollekin, niin voi opiskella tulevaa varten... Paulasta on nyt nimittäin leivottu vakituinen varahandleri Bodelle! Omapa on syynsä, kun meni heikkona hetkenään lupautumaan :-D

Tällä kertaa Paula sai toimia "vain" hovikuvaajana. Ja ihan kolmen kameran voimin :-) Kiitos upeista kuvista! Ja kiitos myös auton kääntämisestä! Onneksi ei tarvinnut edes yrittää lähteä peruuttamaan kahden ison auton välistä!

Näytelmä kesti sen verran pitkään, että jatkettiin sieltä suoraan äitienpäivänviettoon, mikä Boden kohdalla tarkoitti syömistä, syömistä ja vielä kerran syömistä. Ensin Bode pisteli grillimakkaraa poskeensa Peten äidin mökillä - sen minkä pallonpelaamiseltaan ja kukkapenkkien tuhoamiseltaan ehti. Ja sitten mun vanhempien luona olikin oikein iso herkkuhetki... äitini kantoi lihakastikekulhoa eikä ymmärtänyt pitää kunnolla kiinni... Boden ei tarvinnut antaa kuin ihan pieni tönäys, niin kulho oli lattialla ja Bode sai siivota ruuat :-D Onneksi vanhempani olivat jo syöneet aiemmin päivällä!

Isottelua, örinää, purinaa...

Rasittavia aikoja eletään parhaillaan :-( Wiltsulla on kai pikkupaniikki päällä asemansa puolesta, kun sen pitää jatkuvasti olla isottelemassa. Bode viihtyy enimmäkseen ulkona, kun sisällä on liian ahdasta ja pitää koko ajan olla varuillaan, ettei vaan osu Wiltsun tielle. Bode on kyllä loistavasti oppinut, että pitää seistä ihan hipihiljaa ja huomaamatta, kun Wiltsu menee ohi. Silloin ei yleensä käy mitään. Mutta auta armias jos Bode erehtyy olemaan liikkeessä Wiltsun mennessä ohi, silloin Wiltsu on - lähes poikkeuksetta nyt viime aikoina - tarrannut Bodea takajalasta kiinni. Todella raivostuttava tapa!

Terassin Wiltsu on myös vallannut omaksi alueekseen. Siinäkään Bode ei saisi liikkua vapaasti. Nyt parina aamuna Wiltsu on selventänyt asiaa merkkailemalla terassin kaiteisiin... Kohta mulla menee hermot!

Olihan se vähän vastaavaa aikoinaan Riinan ja Missunkin kanssa alkuun. Liekö aika sitten kullannut muistot, mutta ei se näin vaikeaa muistaakseni ollut...

Kopittelua

Osa Wiltsun isottelusta saattaa johtua siitäkin, että Bode saa niin paljon enemmän huomiota kuin muut. Se taas johtuu siitä, että Bode haluaa pelata palloa koko ajan ja ylipäätään tohottaa lähes tauotta. Nyt kun Bode on ollut tassuhaavan takia sairaslomalla, on pallon potkiminen jäänyt vähän vähemmälle. Sen sijaan Pete on opettanut Bodea ottamaan koppia - enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä ;-)

Selkeästi se ymmärtää, mikä on homman nimi. Se tietää, että pallo pitäisi saada ilmasta kiinni, mutta jos pallo ei tule suoraan suuhun, niin... noh, tarkkuus on vähän niin ja näin. Eilen kokeiltiin useampaan otteeseen niin, että Bode seisoi maassa ja minä ylempänä terassilla. Potkaisin palloa (tähtäsin Boden suuhun) ja se sai otettua monta koppia, muutaman sellaisenkin, mikä ei tullut ihan suoraan kohti! Välillä se tekee kyllä hurjia loikkia suu auki - ja ihan muualle kuin missä pallo menee :-D Kyllä se vaan on välillä niin uskomattoman huvittava tyyppi!

Passi

Bodella on passi Ruotsinreissua varten valmiina. Ajattelin, että hankinpa minäkin uuden vanhaksi menneen tilalle. Eihän Ruotsiin passia tarvitsisi, mutta kun tavasin laivayhtiön, poliisin ja ulkoasiainministeriön sivuja ja yritin saada varmistusta, riittääkö vanhanmallinen ajokortti henkilöllisyystodistukseksi, en löytänyt vastausta. Passi tai henkilökortti oli ok, ajokortti mainittiin joillain sivuilla (ei kaikilla), joten varmuuden vuoksi - en halua jäädä yksin laivarantaan Suomen puolelle ruikuttamaan - päätin hankkia minäkin uuden passin.

Ja tällä kertaa olen ajoissa liikkeellä! Ei unohdu mielestä Ranskan matka toistakymmentä vuotta sitten, ei multa eikä monelta muultakaan :-) Silloin ei käynyt mielessäkään, että passi voisi olla mennyt vanhaksi... Olin perjantaina lähdössä töiden jälkeen Helsinkiin ja seuraavana päivänä oli lento Ranskaan. Perjantaiaamuna päätin fiksuna tyttönä vilkaista, että passi on varmasti siellä, missä sen oletinkin olevan, ettei vaan tulisi töiden jälkeen tulipalokiirus etsiä sitä... Olihan se siellä missä pitikin MUTTA se peeveli oli mennyt vanhaksi! Paniikki paniikki paniikki!

Äkkiä passikuviin heti, kun ensimmäinen mahdollinen liike avasi ovensa ja sitten kiireesti poliisilaitokselle. Onneksi sattui ystävällinen virkailija, joka lupasi passin olevan valmis iltapäivällä klo 15 jälkeen, huh! Passia hakiessa sattui vähemmän ystävällinen virkailija, joka ilmoitti, ettei passia saa näin nopeasti... Onneksi ei sattunut tämä henkilö aamulla tiskin taakse! Passi oli kuin olikin valmis ja minä pääsin matkaan katsomaan Riinan ensimmäistä Ranskan näyttelyä! Uskomaton säkä kaikin puolin, kone oli ylibuukattu ja osa matkustajista joutui jäämään odottamaan toista lentoa... joskus sentään osaan olla ajoissa paikalla!

Pitkästä aikaa... ja uusin konstein

Nonnih, jospa sitä siirryttäisiin välillä kokeilemaan tällaista "oikeaa" blogijuttua. Tuli pidettyä taas sen verran pitkä tauko kirjoittelussa, että täytyy ihan miettiä, mitä sitä onkaan tässä välissä tullut puuhailtua.

Treeniä

Wiltsun kanssa käytiin viime kuun puolella toistamiseen rauniotreeneissä. Treenit sujuivat hyvin (kuten rauniotreenit yleensäkin). Seuraavalla viikolla oli Boden vuoro päästä hakumetsään, mikä oli taas Bodelle viime aikoina niin tyypilliseksi tullutta koheltamista :-( Lähtö sujuu mallikkaasti, mutta muutaman metrin etenemisen jälkeen herra ottaa ja kaartaa jonnekin ihan muualla kuin mihin sen lähetän... voih! Hetken aikaa juoksenneltuaan se ottaa kyllä ja aloittaa työskentelyn, mutta mutta... ehkä se pitäisi vaan väsyttää kunnolla ennen treeneihin lähtöä, niin jäisi turhat kohellukset ainakin vähemmälle.

Treenien jälkeen joskus (en huomannut milloin ja mitä kävi) Bode onnistui telomaan jalkansa (haava anturoiden välissä) ja nyt ollaan vietetty pari viikkoa sairaslomaa. Eilen oli vakaa aikomus lähteä treeneihin, mutta vainoharhaisuus (nähtävästi?) iski ja olin huomaavinani Boden vähän aristavan jalkaansa, joten päätin jättää treenit vielä väliin. Koheltajamestari olisi kuitenkin onnistunut telomaan jalkaansa lisää metsässä ja kun sunnuntaina pitäisi koiven olla esiintymiskunnossa, niin katsoin parhaaksi jättää tämänviikkoisenkin treenin väliin.

Missukaan ei päässyt "varakoirana" treeneihin, kun olen sitä pulittanut ja pitää odottaa, että karvoja kasvaa vähän suojaamaan ihoa ennen kuin lähdetään rämpimään risukoihin. Wiltsu on nyt vaihteeksi parina päivänä vinkaissut ylösnoustessaan, joten sen kanssa otetaan taas vähän rauhallisemmin, lepäillään ja hieroskellaan, että paikat tulisivat jälleen kuntoon. Meillä ollaan täällä siis enemmän tai vähemmän vanhoja ja raihnaisia :-(

Iso jätkä

Bode alkaa olla ihan oikeasti iso jätkä. Jalka nousee jo lähes joka kerta pissatessa. Wiltsun ja Boden keskinäinen nahistelukin alkaa olla päivittäistä. Wiltsu purisee itsekseen Boden ollessa lähistöllä ja Bode ottaa haasteen vastaan, jos osuvat nenät vastakkain tai kun Wiltsu ottaa ja näykkää ohitustilanteen jälkeen takajalasta. Mitään pahempaa ei onneksi ole päässyt tapahtumaan. Eikä niiden kähinät kovin vakavilta ole vaikuttaneet. Tärkeintä on ollut, ettei Missu pääsisi poliisiksi sinne väliin. Silloin tulee jo vähän hankaluuksia, kun niitä on kolme rähisemässä toisilleen. Kaksi vielä saa suht helposti erotettua toisistaan, mutta kolmeen ei yhden ihmisen kädet riitä (kuinka usein olenkaan todennut, että on iso suunnitteluvirhe, kun ihmisellä ei ole kolmea kättä!) Toista se oli tyttöjen kesken silloin muinoin. Poikien kanssa ei ole - ainakaan vielä, kopkop! - tarvittu edes paikkaustarvikkeita.

Vieraille koirille Bode ei ole vieläkään - Lappeenrannan näyttelyn ahtaita käytäviä lukuun ottamatta - ärissyt kertaakaan omatoimisesti! Hienoa! Tosin nykyään se on jo vastannut, kun sille on äristy, mutta muuten se on ollut enemmänkin leikin kannalla. Kuten maanantaina eläinlääkärin odotushuoneessa, kun käytiin otattamassa vasta-ainetesti Ruotsin reissua varten. Siellä oli niiiiiin ihana koirakaveri ja Bodea potutti rankasti, kun ei päässyt leikkimään. Ja pelottava lääkäritäti otti ja juoksutti poikareppanalta ison kasan verta putkiloon. Mutta eipä siellä niin pelottavaa kuitenkaan ollut, että kiire olisi pois ollut... Bode vaati lääkäriltä ensin namia palkaksi ennen kuin suostui lähtemään ulos huoneesta :-D Mitäs antoi namia ennen operaatiota ;-)

Punkki

Nyt se sitten alkoi, voi pahus. Boden päästä löytyi eilen kevään ensimmäinen punkki, yök! Mitähän sitä tänä vuonna kokeilisi siinä toivossa, ettei tarvitsisi koko ajan olla punkkeja lassoamassa..? Ehdotuksia?!