sunnuntai 13. toukokuuta 2007

Isottelua, örinää, purinaa...

Rasittavia aikoja eletään parhaillaan :-( Wiltsulla on kai pikkupaniikki päällä asemansa puolesta, kun sen pitää jatkuvasti olla isottelemassa. Bode viihtyy enimmäkseen ulkona, kun sisällä on liian ahdasta ja pitää koko ajan olla varuillaan, ettei vaan osu Wiltsun tielle. Bode on kyllä loistavasti oppinut, että pitää seistä ihan hipihiljaa ja huomaamatta, kun Wiltsu menee ohi. Silloin ei yleensä käy mitään. Mutta auta armias jos Bode erehtyy olemaan liikkeessä Wiltsun mennessä ohi, silloin Wiltsu on - lähes poikkeuksetta nyt viime aikoina - tarrannut Bodea takajalasta kiinni. Todella raivostuttava tapa!

Terassin Wiltsu on myös vallannut omaksi alueekseen. Siinäkään Bode ei saisi liikkua vapaasti. Nyt parina aamuna Wiltsu on selventänyt asiaa merkkailemalla terassin kaiteisiin... Kohta mulla menee hermot!

Olihan se vähän vastaavaa aikoinaan Riinan ja Missunkin kanssa alkuun. Liekö aika sitten kullannut muistot, mutta ei se näin vaikeaa muistaakseni ollut...

Kopittelua

Osa Wiltsun isottelusta saattaa johtua siitäkin, että Bode saa niin paljon enemmän huomiota kuin muut. Se taas johtuu siitä, että Bode haluaa pelata palloa koko ajan ja ylipäätään tohottaa lähes tauotta. Nyt kun Bode on ollut tassuhaavan takia sairaslomalla, on pallon potkiminen jäänyt vähän vähemmälle. Sen sijaan Pete on opettanut Bodea ottamaan koppia - enemmän tai vähemmän hyvällä menestyksellä ;-)

Selkeästi se ymmärtää, mikä on homman nimi. Se tietää, että pallo pitäisi saada ilmasta kiinni, mutta jos pallo ei tule suoraan suuhun, niin... noh, tarkkuus on vähän niin ja näin. Eilen kokeiltiin useampaan otteeseen niin, että Bode seisoi maassa ja minä ylempänä terassilla. Potkaisin palloa (tähtäsin Boden suuhun) ja se sai otettua monta koppia, muutaman sellaisenkin, mikä ei tullut ihan suoraan kohti! Välillä se tekee kyllä hurjia loikkia suu auki - ja ihan muualle kuin missä pallo menee :-D Kyllä se vaan on välillä niin uskomattoman huvittava tyyppi!

Passi

Bodella on passi Ruotsinreissua varten valmiina. Ajattelin, että hankinpa minäkin uuden vanhaksi menneen tilalle. Eihän Ruotsiin passia tarvitsisi, mutta kun tavasin laivayhtiön, poliisin ja ulkoasiainministeriön sivuja ja yritin saada varmistusta, riittääkö vanhanmallinen ajokortti henkilöllisyystodistukseksi, en löytänyt vastausta. Passi tai henkilökortti oli ok, ajokortti mainittiin joillain sivuilla (ei kaikilla), joten varmuuden vuoksi - en halua jäädä yksin laivarantaan Suomen puolelle ruikuttamaan - päätin hankkia minäkin uuden passin.

Ja tällä kertaa olen ajoissa liikkeellä! Ei unohdu mielestä Ranskan matka toistakymmentä vuotta sitten, ei multa eikä monelta muultakaan :-) Silloin ei käynyt mielessäkään, että passi voisi olla mennyt vanhaksi... Olin perjantaina lähdössä töiden jälkeen Helsinkiin ja seuraavana päivänä oli lento Ranskaan. Perjantaiaamuna päätin fiksuna tyttönä vilkaista, että passi on varmasti siellä, missä sen oletinkin olevan, ettei vaan tulisi töiden jälkeen tulipalokiirus etsiä sitä... Olihan se siellä missä pitikin MUTTA se peeveli oli mennyt vanhaksi! Paniikki paniikki paniikki!

Äkkiä passikuviin heti, kun ensimmäinen mahdollinen liike avasi ovensa ja sitten kiireesti poliisilaitokselle. Onneksi sattui ystävällinen virkailija, joka lupasi passin olevan valmis iltapäivällä klo 15 jälkeen, huh! Passia hakiessa sattui vähemmän ystävällinen virkailija, joka ilmoitti, ettei passia saa näin nopeasti... Onneksi ei sattunut tämä henkilö aamulla tiskin taakse! Passi oli kuin olikin valmis ja minä pääsin matkaan katsomaan Riinan ensimmäistä Ranskan näyttelyä! Uskomaton säkä kaikin puolin, kone oli ylibuukattu ja osa matkustajista joutui jäämään odottamaan toista lentoa... joskus sentään osaan olla ajoissa paikalla!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti