Pitkästä aikaa... ja uusin konstein

Nonnih, jospa sitä siirryttäisiin välillä kokeilemaan tällaista "oikeaa" blogijuttua. Tuli pidettyä taas sen verran pitkä tauko kirjoittelussa, että täytyy ihan miettiä, mitä sitä onkaan tässä välissä tullut puuhailtua.

Treeniä

Wiltsun kanssa käytiin viime kuun puolella toistamiseen rauniotreeneissä. Treenit sujuivat hyvin (kuten rauniotreenit yleensäkin). Seuraavalla viikolla oli Boden vuoro päästä hakumetsään, mikä oli taas Bodelle viime aikoina niin tyypilliseksi tullutta koheltamista :-( Lähtö sujuu mallikkaasti, mutta muutaman metrin etenemisen jälkeen herra ottaa ja kaartaa jonnekin ihan muualla kuin mihin sen lähetän... voih! Hetken aikaa juoksenneltuaan se ottaa kyllä ja aloittaa työskentelyn, mutta mutta... ehkä se pitäisi vaan väsyttää kunnolla ennen treeneihin lähtöä, niin jäisi turhat kohellukset ainakin vähemmälle.

Treenien jälkeen joskus (en huomannut milloin ja mitä kävi) Bode onnistui telomaan jalkansa (haava anturoiden välissä) ja nyt ollaan vietetty pari viikkoa sairaslomaa. Eilen oli vakaa aikomus lähteä treeneihin, mutta vainoharhaisuus (nähtävästi?) iski ja olin huomaavinani Boden vähän aristavan jalkaansa, joten päätin jättää treenit vielä väliin. Koheltajamestari olisi kuitenkin onnistunut telomaan jalkaansa lisää metsässä ja kun sunnuntaina pitäisi koiven olla esiintymiskunnossa, niin katsoin parhaaksi jättää tämänviikkoisenkin treenin väliin.

Missukaan ei päässyt "varakoirana" treeneihin, kun olen sitä pulittanut ja pitää odottaa, että karvoja kasvaa vähän suojaamaan ihoa ennen kuin lähdetään rämpimään risukoihin. Wiltsu on nyt vaihteeksi parina päivänä vinkaissut ylösnoustessaan, joten sen kanssa otetaan taas vähän rauhallisemmin, lepäillään ja hieroskellaan, että paikat tulisivat jälleen kuntoon. Meillä ollaan täällä siis enemmän tai vähemmän vanhoja ja raihnaisia :-(

Iso jätkä

Bode alkaa olla ihan oikeasti iso jätkä. Jalka nousee jo lähes joka kerta pissatessa. Wiltsun ja Boden keskinäinen nahistelukin alkaa olla päivittäistä. Wiltsu purisee itsekseen Boden ollessa lähistöllä ja Bode ottaa haasteen vastaan, jos osuvat nenät vastakkain tai kun Wiltsu ottaa ja näykkää ohitustilanteen jälkeen takajalasta. Mitään pahempaa ei onneksi ole päässyt tapahtumaan. Eikä niiden kähinät kovin vakavilta ole vaikuttaneet. Tärkeintä on ollut, ettei Missu pääsisi poliisiksi sinne väliin. Silloin tulee jo vähän hankaluuksia, kun niitä on kolme rähisemässä toisilleen. Kaksi vielä saa suht helposti erotettua toisistaan, mutta kolmeen ei yhden ihmisen kädet riitä (kuinka usein olenkaan todennut, että on iso suunnitteluvirhe, kun ihmisellä ei ole kolmea kättä!) Toista se oli tyttöjen kesken silloin muinoin. Poikien kanssa ei ole - ainakaan vielä, kopkop! - tarvittu edes paikkaustarvikkeita.

Vieraille koirille Bode ei ole vieläkään - Lappeenrannan näyttelyn ahtaita käytäviä lukuun ottamatta - ärissyt kertaakaan omatoimisesti! Hienoa! Tosin nykyään se on jo vastannut, kun sille on äristy, mutta muuten se on ollut enemmänkin leikin kannalla. Kuten maanantaina eläinlääkärin odotushuoneessa, kun käytiin otattamassa vasta-ainetesti Ruotsin reissua varten. Siellä oli niiiiiin ihana koirakaveri ja Bodea potutti rankasti, kun ei päässyt leikkimään. Ja pelottava lääkäritäti otti ja juoksutti poikareppanalta ison kasan verta putkiloon. Mutta eipä siellä niin pelottavaa kuitenkaan ollut, että kiire olisi pois ollut... Bode vaati lääkäriltä ensin namia palkaksi ennen kuin suostui lähtemään ulos huoneesta :-D Mitäs antoi namia ennen operaatiota ;-)

Punkki

Nyt se sitten alkoi, voi pahus. Boden päästä löytyi eilen kevään ensimmäinen punkki, yök! Mitähän sitä tänä vuonna kokeilisi siinä toivossa, ettei tarvitsisi koko ajan olla punkkeja lassoamassa..? Ehdotuksia?!