Mikä juttu tää taas olikaan?

Pitkä treenitauko hakuilusta on vihdoin taaksejäänyttä aikaa, tiistaina päästiin taas tositoimiin. Tai ainakin jotain sinnepäin...

Päätin jo hyvissä ajoin, että otan Boden mukaani. Bode tarvitsee eniten toimintaa ja sille tekee myös hyvää tavata "vieraita" ihmisiä. Päätöksessäni myös pysyin, vaikka se aiheutti mulle taas tukun harmaita hiuksia lisää :-(

Lähtöön pitäisi varata vähintään puoli tuntia

Koko jengi oli pihalla, kun aloin tehdä lähtöä. Hyvissä ajoin kerrankin! Bode luimisteli vähän kauempana ja yritti olla mahdollisimman huomaamaton, kun tajusi, mitä tuleman pitää. Missu ja Wiltsu olivat molemmat innoissaan ja valmiina lähtemään mukaan. Missun sain suht kivuttomasti sisälle. Ei se mielellään tullut, mutta laahusti kuitenkin hitaasti tajuttuaan, ettei pääse mukaan. Wiltsu perhana taas ei millään halunnut ymmärtää, että senkin pitää mennä sisälle. Se oli ihan varma, että pääsee mukaan, kun tarpeeksi innokkaalta näyttää. Kymmenisen minuuttia sitä vuoroin houkuttelin nätisti ja vuoroin komensin tiukasti, ennen kuin lopulta sain sen sisälle. Että osaa olla vaikeaa.

Onneksi Boden autoon sullominen onnistui tällä kertaa suht helposti. Eihän se mielellään tullut, luimisteli ja jäi jäkittämään muutaman metrin päähän autosta, mistä jouduin sen retuuttamaan ja tietenkin nostamaan autoon... Ei kuitenkaan nyt lähtenyt huitelemaan tietä pitkin karkuun! Noh, ei siinä muuta, kuin äkkiä viesti treenien vetäjälle, että tulossa ollaan, vaikka vähän myöhässä - taas :-( Ja kiireesti matkaan.

Miksi tuo kyykyssä oleva ihminen kutsuu mua?

Halusin Bodelle ensin makkararingin, kun poika oli taas vähän hämillään. Sama vanha ongelma jatkuu edelleen. Ei voi mennä niiden ihmisten luo, jotka kutsuvat, niissä on jotain epäilyttävää. Niiden luo voi kyllä mennä, jotka eivät kutsu. Mun piti kävellä mukana, että herra suvaitsi mennä kutsujien luo :-( Ja ensimmäiset nakinpalat sylkäisi mokoma suustaan pois, mutta sen jälkeen nakit kyllä kuitenkin kelpasivat.

Otettiin reilusti takapakkia ja palattiin ihan lähtöpisteeseen asti eli koira liinaan ja risteilemään aluetta. Alkuun Bode matkasi nenä maassa ja etsi jälkeä. Kai se joitain jälkiä seurasikin. Lopulta kuitenkin pää alkoi aina välillä kohota ja muutamaan kertaan kääntyi katsomaan mua kuin kysyen: Mikä juttu tää nyt taas olikaan? Ja kun viimein sai hajun maalimiehestä, niin lamppu syttyi pikkumiehen pään päälle ja eikun lähetys ja äijä löytyi kuusien seasta.

Toinen äijä otettiin samalla tavalla. Ja tällä kertaa oli mukana myös tienylitys. Todella upeasti poitsi meni lähetyksen jälkeen tien yli. Tosin jouduin lähettämään myöhemmin uudestaan tieltä, kun palasi takaisin löytämättä äijää, mutta siis ensimmäisellä lähetyksellä ei tienylitys aiheuttanut minkäänlaista epävarmuutta. Hienoa!

Kolmatta ei enää otettu, kun oltiin jo "tuhlattu" aikaa makkararinkiin (meitä oli harvinaisen monta tällä kertaa treeneissä). Tosin hyvä oli myös jättää kahteen, kun molemmat menivät niin hienosti. Kolmas jos olisi tyritty, niin olisi harmittanut ja pahasti.

En se minä ollut, se oli Bode!

Niin ja täytyy vielä oikein kehaista, että enpäs mulinut kertaakaan, vaikka useampaan otteeseen jouduin (taas niitä halvatun) ojia ylittämään, hyvä minä! Vettä oli tosin sen verran vähän, että pääsin pikkuisen lintsaamaan - ei tarvinnut ihan koko ojanmittaa edes yrittää ylittää. Toisin kävi Bodelle. Molskis vain kuului, kun pojan loikka jäi vähän lyhyeksi ;-) Heti täytyi hihkaista, että se en sitten ollut minä ;-)

Ja olihan mulla tietysti mukana Haapsalun tuliaisina pussillinen karkkeja treenikavereille, mutta kun kukaan ei tuliaisten perään kysellyt, niin eikös pussi tullut avaamattomana takaisin kotiin... Yritän muistaa ottaa sen mukaan myös ensi kerralla! Josko sitten joku niitä kyselisi tai muistaisin jopa ihan omatoimisesti tarjota...