torstai 25. syyskuuta 2008

Voi pientä ressukkaa

Wiltsun vaivat palasivat taas :-( Melko tasan tarkalleen vuosi ehti vierähtää edellisestä selkeästä kohtauksesta. Joitakin epämääräisiä heittelehtimisiä on tässä välillä ollut, mutta niin lieviä, etten niitä laske varsinaisiksi kohtauksiksi (ties vaikka olisivat vain omaa mielikuvitustani).

Eilinen oli ihan tavallinen päivä, ei mitään normaalista poikkeavaa, mikä olisi mahdollisesti voinut laukaista kohtauksen (jos se jostain sellaisesta voisi johtua). Wiltsu ja Missu loikoilivat sohvalla ja Bode lattialla odottamassa iltaruokaa. Vähän ennen yhdeksää Wiltsu hyppäsi sohvalta alas ja takapää meni alta. Siitä alkoi taas huojunta ja heittelehtiminen.

Se yritti ravistella useampaan otteeseen, mutta siitä ei taaskaan tullut mitään. Seistessä ja istuessa huojutti, joten se pyrki nojaamaan tuolin selkänojaan tai minuun. Makuulla olisi ollut (mun mielestä) paras olla, mutta ei se kuitenkaan pitkiä aikoja malttanut, vaikka olinkin tiiviisti vieressä.

Pakolliset pyrripyörähdykset ennen ruokailua meinasi olla katastrofi. Minä yritin epätoivoisesti saada sen pysymään paikoillaan, mutta en onnistunut. Ensimmäinen pyörähdys sai sen menemään nurin, pari seuraavaa pysyi jo pystyssä, vaikka tiukkaa tekikin. Ruoka upposi yhtä reippaasti kuin muulloinkin, vaikka huojunta hieman hidastikin syömistä.

Ruokailun jälkeen alkoi jo vähän helpottaa. Pystyi kävelemään itse pihalle tekemään tarpeensa. Ja kun puoli kahdentoista aikoihin oltiin käymässä nukkumaan, kävely sujui jo suht hyvin, vaikka vieläkin huojutti jonkin verran. Myös ravistelu onnistui jo.

Seuraavana aamuna poika oli taas oma itsensä. Oli ihana herätä, kun Wiltsu haukahteli ja kiljahteli komentaessaan pipruja lopettamaan joka-aamuinen peuhaaminen. Siitä tiesi, että se on taas ihan kunnossa. Ei oksennuksia eikä pissoja sisälle tällä kertaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti