Wiltsu oli maanantaina eläinrefleksologi Marianne Rissasen käsittelyssä.Kun Wiltsu oli viikko sitten hoidossa, sain kuulla sen olevan kömpelö ja ettei sellainen ole ollenkaan rodulle tyypillistä. Lisäksi se kiepsauttaa hieman vasenta etujalkaansa liikkeelle lähtiessään. Hierontaa ehdotettiin "ensiavuksi".
Vasemman etujalan kiepsautusta en itse ole huomannut, mutta kömpelyyden kyllä. En tosin ole osannut ajatella sitä sen kummemmin - kömpelö mikä kömpelö. Pienet horjahdukset ja satunnaiset ongelmat sohvalle hyppäämisessä - takajalat eivät aina tule kunnolla mukana - olen kyllä huomioinut, mutta ajatellut niiden olevan osin iän tuomaa harmia ja osin liittyvän Wiltsun epämääräisiin huimauskohtauksiin. Mutta koska hieronta on ollut mielessä jo jonkin aikaa muutenkin, niin tässä oli se viimeinen potku, minkä tarvitsin. Siispä netistä etsimään lähialueelta sopivaa koirahierojaa.
Mmmm kylläpä tuo tuntuu hyvältä.Ehkä en osannut etsiä oikein, mutta vaihtoehtoja en netin kautta kovin paljon löytänyt. Lopulta löysin eläinrefleksologi Marianne Rissasen kotisivut ja sijaintikin oli mitä mainioin, ihan lähellä vanhempieni kotia, minne sovimmekin sitten Wiltsulle hieronta-ajan.
Meillä on omassa kodissa liikaa häiriötekijöitä (suurimpana sellaisena tietenkin Bode ;-) - etenkin Wiltsun mielestä), joten vanhempieni luona Wiltsun on kaikkein helpoin rentoutua ja antautua käsittelyyn. Ei tarvitse kuunnella ja vahtia muiden tekemisiä, vaan voi kaikessa rauhassa nauttia hieronnasta.
Vanhempieni luokse Wiltsu myös menee aina mielellään. Totta kai, siellähän saa aina mahan täyteen herkkuja ;-) ja kaiken huomion, kun ei ole ketään muita jakamassa hellyyttä ja rapsutuksia.
Välillä oli ihan pakko pitää hieronnasta pieni pusuttelutauko.Ongelmakohtia pieneltä suurelta mieheltä löytyi, joten hieronnalle oli kuin olikin tarvetta. Lavat olivat tosi jäykät ja vasemmalla puolella poikittainen rintalihas ihan jumissa. Myös niskasta huomasi, että poika vetää remmissä. Niin niskan kuin etuosan lihakset alkoivat kuitenkin pehmetä hyvin hierottaessa. Myös selästä löytyi muutama selkeä kipupiste.
Sen sijaan takapää oli huonommassa kunnossa eikä Witsu oikein tykännyt, kun sieltä hierottiin. Eipä kai, jos kipeää teki, kuka nyt sellaisesta pitäisi. Hermot sillä meni melko nopeasti, joten pitkään ei takapäätä voinut käsitellä, kun pojalle alkoi tulla kiire päästä pois käsittelystä.
Takapään hieronta jätettiin lopulta vähemmälle, ettei pojalle vaan jää ikävät muistot päällimmäiseksi mieleen. Seuraava aika otettiin ensi viikolle. Jospa sitten saataisiin myös takapäätä vähän parempaan kuntoon. Toivottavasti!
Tämä tuntui niin hyvältä, että ihan silmät menivät pikkumieheltä välillä kiinni.Ja jospa sitten ensikerralla olisi myös kameran säädöt edes jotenkuten kohdallaan, niin saisi napsittua vähän parempia kuvia... En tiedä, miksi suurimmasta osasta tuli epäskarppeja, jotain hämminkiä siinä oli. Ehkä pitäisi ottaa ja lukea joskus hieman ohjekirjaa, niin tietäisi mitä mikin kuva kameran näytöllä tarkoittaa ja osaisi sitten valita niistä ne oikeat esiin...
Wiltsu on sitä mieltä, että nyt alkaa jo riittää tältä kerralta...
Hieronnan jälkeen sai onnellinen poika loikoilla vielä hetken mummin vieressä sängyllä ennen kuin piti lähteä kotiin.
Voi,Wiltsu tosiaan nauttii hieronnasta,mutta kukapa ei!=)
VastaaPoistaHiljasta tässä pitelee treenielo,aina sattuu töitten kanssa päällekkäin tai muuten samalle päivälle ja ihan kun ei raatti olla koko päivää pois kotoa. No jos joskus pääsis taas mukaan.
Adakin suosittelee sitä hierontaa. Tekee ihan hyvää ja silloin saa olla erossa Ikwilistä vaikka se useimmiten huutaa viereisessä huoneessa.
VastaaPoistaHanne: Niinpä, kukapa ei hieronnasta nauttisi! Pitkään aikaan ei olla tosiaankaan treeneissä nähty, mutta jossain vaiheessa varmasti taas.
VastaaPoistaMarika: Just tuon takia Wiltsu lähti vanhusten luo hierottavaksi, kun muu jengi olisi kuitenkin möykännyt ja häirinnyt poitsin hemmotteluhetkeä. Meinasin, että kaikkein helpointa oli vaan suosiolla lähteä evakkoon.