Tiedättekö miltä keilasta tuntuu? Minä tiedän; ei tunnu kivalta, kun joku tulee kovaa päin ja kaataa :-(
Bode oli tässä yhtenä päivänä saanut taas vaihteeksi pallonsa kaapin alle. Minä kilttinä tyttönä riensin apuun. Otin harjan käteen ja kumarruin kaivamaan palloa esiin Boden odottaessa kärsimättömänä takanani. Tunsin pallon harjanvarressa ja tökkäsin sitä - eteenpäin, yhtään sen enempää ajattelematta, tyhmä minä.
Oho, oliko siinä joku?
Boden elämässä mikään ei ole niin tärkeää kuin pallo, joten nytkin pallo varmasti täytti sen koko näkökentän. Minä olen nähtävästi niin pieni ja mitätön, ettei se edes huomannut mua siinä itsensä ja pallon välissä - ja yhä edelleen kaksin kerroin kumartuneena, koko homma kun tapahtui melkoisen nopeasti. Niinpä se palloa kohti syöksähtäessään törmäsi minuun ja koska en ollut vielä ehtinyt kohottautua pystyasentoon vaan olin melkoisen etupainotteisessa asennossa, ei pystyssä pysymiseen ollut mitään mahdollisuuksia. Otsa edellä kopsahdin lattiaan, en edes käsillä ehtinyt ottaa vastaan, kun kädet olivat edelleen kaapin alla olevassa harjanvarressa kiinni.
En tiedä ärähdinkö, parahdinko, karjaisinko vai säikähtikö Bode muuten vaan kumoon menoani, mutta pallo jäi ja poika syöksähti hieman kauemmas tutkailemaan tilannetta. Tuli sitten hetken päästä varovasti ja anteeksi pyydellen katsomaan, onko kaikki kunnossa. Kaikki oli kyllä muuten kunnossa, mutta pahasti kiehutti. Jo se nyt on hemmetti, kun ei sen vertaa voi katsoa, ettei suoraan päin syöksyisi. Tiedänhän minä ja olen jo hyväksynyt sen, etten ikinä tule olemaan Bodelle yhtä tärkeä kuin pallo, mutta voisi se nyt sentään sen verran huomioida mua, ettei pidä ihan vain pelkkänä ilmana, minkä läpi voi mennä :-(
Tuon kyseisen kaapin alta en ole enää tämän tapauksen jälkeen palloa suostunut kaivamaan. Sen verran ketuttaa! No, nyt on kaappi vaihtanut paikkaa eikä pallo enää sen alle niin helposti vieri. Ja onhan Bode yrittänyt hyvitellä tapahtunutta tulemalla muutamaan otteeseen mun viereen sohvalle ja laittamalla etujalkaansa syliini, joten ehkä tässä pikkuhiljaa alan sulaa. Vielä kun joskus saisin siltä kunnon pusun... sitten olisin toooosi tyytyväinen! ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti