Mitähän tästäkin tulee...

Seitsemän tuntia meni herra kapteenilla ja varakapteenilla tuoda vene lauantaina Helsingistä Pyhtäälle. Mentiin Boden kanssa vastaan ja hyvä etten mennyt mahallani pitkin laituria, kun Bodella oli niin vietävä kiire isin luo.


Tuleva merimies ei hätkähtänyt uutta ilmestystä, vaan olisi ollut heti valmis astumaan veneeseen.

Olin ollut koko päivän bh-kokeessa töissä ja ehdin kotiin vasta puoli kolmen kieppeillä. Hyvä että ehdin syödä ja vähän pissattaa koiria, kun soitettiin ja ilmoitettiin, että kohta ollaan satamassa. Ei muuta kuin Bode autoon ja matkaan. Noh, ei se tietysti ihan noin ripeästi sujunut, vaan ensin piti Missu saada pysymään sisällä, kiljuttua Wiltsu pariinkin otteeseen pihalta sisälle (livahtaa pahus niin nopeasti ovenraosta, ettei sitä tahdo huomata). Ja kun ulko-oven oli vihdoin saanut kiinni ja Boden portin ulkopuolelle, niin sitten meni vielä iäisyys saada herra riittävän lähelle autoa, että sen jaksoi retuuttaa paksin lähelle ja survoa boxiin sisälle, huokaus.

Tottahan vene oli jo laiturissa, kun me satamaan ehdittiin, mutta onneksi ei ollut kiirettä mihinkään. Paitsi Bodella laiturin päähän, mistä kuului isin ääni. Kaksin käsin sain pitää remmistä kiinni, kun vauhdilla mentiin.

Ihme ja kumma, mutta vene ei hetkauttanut Bodea mitenkään. Ei vaikka se heilahteli laineissa ja hakkasi laituria vasten. Poika oli muutamaan otteeseen hyppäämässä veneeseen sisällekin, mutta vielä se ei sinne päässyt. Katsotaan sitten ensi kerralla. Tai todennäköisesti vasta ensi kesänä, kun kohtahan tuo jo pitäisi nostaa ylös.

Vähän kyllä hirvittää ajatus veneilystä koirien kanssa. Enpä osaa edes arvella kumman kanssa tulee vaikeampaa, Wiltsun vai Boden... :o