... nimittäin mun kestävyys. Koirien - jep, tällä kertaa molemmat pääsivät mukaan - kestävyyden kanssa ei ollut mitään ongelmia. Merkillepantavaa viime viikon treeneissä sen sijaan oli se, että sain viimein isännän houkuteltua (=tai ehkä paremminkin pakotettua) mukaan treeneihin.
Molemmille koirille otettiin kuusi maalimiestä. Osan kävin hakemassa ja osa toi koiran takaisin. Wiltsu oli aivan haltioissaan, kun Minna puheli mukavia koko matkan takaisin keskilinjalle. Ja vaikka Minna palkkasikin vasta keskilinjalla, sai Wiltsu siitä silti hurjasti lisää motivaatiota ja lähtö seuraavalle pistolle sujui todella mallikkaasti. Eli vaihtelu todella virkistää, ei kannata tehdä aina samanlaisia pistoja.
Bode oli hieman vaisua poikaa. Johtuiko hämmennys harvinaisen runsaasta osallistujamäärästä vai jostain muusta, tiedä häntä. Ilmaisuvaikeudesta on nyt tullut selvästi tapa. Haukkuminen ei ala ennen kuin maalimies sitä vaatii. Kotona herra komentaa pienimmästäkin asiasta, mutta vieraampia ihmisiä ei nähtävästi ole soveliasta komentaa.
Tänään on vuorossa pimeän treenit, käääk, täytyy muistaa lähtiessä varmistaa, että otsalamppu on matkassa mukana...
Kyllä se Wiltsu tykkäsi kun miekin sitä takaisin keskilinjalle toin. Ja palkkasinkin IHAN KOKO matkan piilolta!
VastaaPoistaMutta oli mielenkiintoiset pimeätreenit eilen, hieman erilaista!