... muuta ei voi sanoa. Eilen pidettiin siis pimeäntreenit. Viiden aikaan alettiin tarpoa pilkkopimeässä metsässä, vain otsalamppujen valot vilkkuivat siellä täällä. Vähänkös hirvitti, lääkäri on kieltänyt kaatumiset (niin kuin joku nyt tarkoituksella kaatuisi) ja pimeässä metsässä haahuilu on suunnilleen yhtä vaarallista siinä suhteessa kuin liukkaalla kävelykin. Hyvin kuitenkin selvittiin, ihan kaikki. Ei tarvinnut kiikuttaa ketään päivystykseen.
Wiltsu jäi tällä kertaa kotiin ja Boden kanssa haettiin Seija sekä Aune vieraileviksi tähdiksi. Bode oli - jos mahdollista - entistäkin vaisumpi. Pimeä ehkä vähän pelotti ja autossa matkusti vielä vieras koirakin. Ilmaisu ei onnistunut yhdelläkään maalimiehellä omatoimisesti, vaan jokainen joutui kehottamaan useampaankin kertaan, ennen kuin herra sai sanaa suustaan.
Viimeiseltä maalimieheltä Bode lähti tulemaan minua vastaan. Vierastiko maalimiestä, häiritsikö joku sitä vai tuliko vain mamia auttamaan? Teen varmaan väärin siinä, että pyydän siltä apua hankalammissa paikoissa keskilinjalle päin tultaessa. En kuitenkaan ole koskaan pyytänyt apua maalimiehelle päin mentäessä, mutta ehkä mamman mussukka halusi vain olla avuksi.
Nyt tulee pieni pakollinen tauko treeneihin, mikä voi tehdä Bodelle ihan hyvää. Katsotaan, kunhan seuraavan kerran päästään taas hommiin.
teillä on ollu mielenkiintosia treenejä. Mie muistan aikoinaan ne yhdet pimeä-treenit siitä että käräytin kenkäni notskissa.=) Pitäs taas päästä hakutreeneihinkin vissiin vierailemaan,kun näkyy toi jälkikausi päättyneen.
VastaaPoista