Väyh väyh!

Mitähän sitä on viime aikoina tullut puuhattua - muutakin kuin lunta lykittyä? Ja viskottua palloa hankeen, että Bode palloineen pysyisi edes hetken aikaa pois tönärin tieltä... Sauvakävelyä on harjoiteltu harvakseltaan, mutta kuitenkin. Wiltsu on jo oppinut, että pyrripyörähdystä tehdessä pitää painaa pää alas, niin remmi ei kierry kaulan ali. Vähänkös on fiksu jätkä!


Lunta piha pullollaan...

Sunnuntaikävelyllä suurkaupungin ruuhkassa

Oltiin tässä jokunen viikko sitten sunnuntaina koko porukka pienellä kävelyllä. Pete ja Bode menivät edellä, minä tulin talutusvyöhön köytetyn Wiltsun kanssa sauvoineni perässä. Onneksi en tällä kertaa ollut laittanut sauvoja hihnojen kanssa käsiin kiinni, joten pääsin niistä nopeasti irti. Normaalista poiketen täällä oli nimittäin hirveä ryysis.

Ei menty kuin rantaan ja siellä vähän matkaa jäällä, mutta jo siinä lyhyellä tieosuudella tuli ensin vastaan pariskunta kävellen ja hetken päästä auto. Takaisin päin tullessamme tuli vastaan jo toinenkin auto. Olimme koko porukka aivan täydellisen hämmennyksen vallassa. Ikinä ennen ei ole näkynyt niin paljon liikennettä, ei edes pidemmillä lenkeillä. Tosin jo seuraavana viikonloppuna kaikki oli ennallaan. Tehtiin ihan vastaavanlainen lenkki eikä nähty ristinsielua. Ja lähinnä viikonloppuihin tuo ihmismassoihin törmääminen rajoittuukin jos ylipäätään kehenkään törmätään, viikolla ei yleensä näy ketään. Autoja sentään liikkuu vähän enemmänkin.

Bode oli hivenen epävarma eikä tiennyt miten vastaantuleviin ihmisiin pitäisi suhtautua, mutta Wiltsulla ei ikävä kyllä sitä ongelmaa ollut. Herra ilmoitti hyvin äänekkäästi, että tämä on hänen tiensä eikä vierailla ole mitään asiaa tänne. Pariskunta tervehti meitä ja kysyi asummeko tuolla osoittaen tontillemme. Vastasin myöntävästi ja he sanoivat kuulleensa kun ovat tietä pitkin kävelleet... Kyllä nolotti. Sen jälkeen, kun metsä välistä kaadettiin, on koirilla ollut suora näköyhteys tielle ja ovat mokomat päättäneet, että siellä ei saisi kukaan liikkua :-(


Onneksi isi on tehnyt kunnon polut pihalle, ettei Wiltsu huku hankeen.

Älä haistele, äläkä merkkaile - kävele vaan eteenpäin!

Wiltsulla on kumma tapa haukkua kuin heikkopäinen, kun Pete ja Bode kulkevat edellä. Aivan järjettömäksi sen möykkä yltyy, kun Bode haistelee tienlaitaa, puhumattakaan että kehtaa merkkailla. Kahdestaan Wiltsun kanssa on kyllä ihan rauhallista kävellä ja niin että Bode tulee perässä. Tosin silloin Wiltsun pitää aina välillä kääntyä vahtimaan, että mitä siellä takana tehdään...

Tottahan Wiltsun pomotus näkyy Boden käytöksessä. Niin se oli Missukin hivenen arka ollessaan Riinan valvovan silmän alla ja rohkeus kasvoi vasta kun Missu nousi Riinan kuoltua arvoasteikolla ylemmäs. Mutta kyllä Bode saisi Wiltsun pomotuksesta huolimatta olla edes vähän rohkeampi joten, emäntä hoi, Bodea pitäisi käyttää enemmän ihmisten (ja eläinten) ilmoilla! Ja meillä pitäisi käydä enemmän vieraita, ettei asiasta tarvitsisi tehdä niin hirveän isoa numeroa. Tosin vieraalla ja vieraalla on eroa. Tutut vieraat eivät aiheuta sen ihmeempiä reaktioita, mutta vieraat vieraat jo vähän enemmän (tai paljon enemmän vieraasta riippuen). Pallonpelaamiseen Bode kyllä kelpuuttaa ihan kenet vain, silloin ei ujostella ketään eikä mitään. Niin sitä pääsi aikanaan nuohoojakin heti pallopojaksi, kun pihalle tuli ;-)

No kunhan lumimäärä tuosta vähän vähenee, niin päästään taas hakutreeneihin ja sitten on ainakin joitakin vähän vieraampia ihmiskontakteja luvassa.


Lunta alkaa olla jo ihan riittävästi...