Sain sähköpostiini huomautuksen, että blogia on viimeaikoina päivitetty liian harvoin... Siispä kameran muistikortin kimppuun ja etsimään jotain, mistä saisi blogiin vähän täytettä.
Hei Wiltsulla on tuolla luu!
Löysin muistikortilta viime marraskuussa otetun kuvasarjan, minkä näpsin kun Bode äkkäsi Wiltsun huoneessa portin takana olevan luun (omat luunsa Bode vie aina ulos eikä niitä sen koommin ole koskaan näkynyt). Onneksi meillä ei ole lautalattiaa, sen verran ärhäkkäästi Bode yritti kaivautua portin alitse Wiltsun huoneeseen ja luun kimppuun.
Aikansa lattiaa kuovittuaan, lysähti poika maahan ja tuhahteli harmistuneena. Ei päässyt luun luokse, vaikka mieli kovasti teki. On se vaan kumma, kun se mieluisin luu on aina se, mikä on toisella. Missulla oli usein joku loppuun asti kaluttu luu suussaan tai sohvalla vierellään ja vaikka lattialla olisi ollut useampikin vastaavanlainen luu lojumassa, niin sekä Wiltsu että Bode olisivat molemmat aina halunneet juuri sen luun, mikä Missulla oli. Hönttejä!
Pientä poikaa harmittaa, kun ei pääse luun luo :-(
Ahkera on yritys.=) Nino löytää hautaamansa herkkuluut viimeistään silloin kun otan haravan esiin,sitten niitä herkkuja (YÖK) on kiireesti kaivettava esiin,ettei mamma vaan löydä ja nakkaa mäkeen.=D
VastaaPoistaNino taitaa olla monin verroin fiksumpi kuin Bode :-P Ei Bode vaan ole (tietääkseni) löytänyt yhtään piilottamaansa luuta...
VastaaPoista