Bode Pöhelö Hemming ja Mimmi Napero Niemelä tutustuvat toisiinsa.
Iik, se liikkuu!
Voi ei se tulee kohti!
Voi ei se tulee kohti!
Veljeni perheeseen muutti lauantaina pieni partacollietyttö Mimmi (Memorylane Jumpstart the Party) ja Bode pääsi tutustumaan pienokaiseen eilen, kun oltiin kaikki yhtä aikaa mummolassa. Ensin Bode ei meinannut edes huomata Mimmiä, sitten oli nähtävissä pientä jäykistelyä, mutta kun Mimmi oli niin innoissaan, että oli ratketa liitoksistaan nähdessään pitkästä aikaa koirakaverin, rentoutui Bodekin ja hämmentyneenä yritti vähän jopa leikkiä.
Ja juuri kun Boden epävarmuus alkoi kadota ja olisi voinut todenteolla alkaa leikin, lysähti Mimmi kasaan. Bode ei voinut käsittää. Oliko se sittenkin lelukoira, kun vaan makaa paikallaan? Ei auttanut, vaikka Bode kävi hakemassa pallon eikä edes vinkulelun vinguttaminen saanut Mimmiä hereille, vähän vaan nosti päätään ja simahti taas uudestaan. Bodea harmitti vietävästi.
Onkohan tuo sittenkin lelukoira, mistä loppui patterit vai mikä ihme se on?
Bode, Tuuli ja Napu mummin ja vaarin sängyllä
Onneksi Tuuli ja Napu olivat myös mukana ja vaikka sängyssä olivatkin telkkari katsomassa, niin eivät sentään nukkuneet vaan suostuivat pitämään Bodelle seuraa Mimmin vetäessä sikeitä.
Apua, et kai tosissasi meinaa tulla tänne?
Ja sitten... se pieni riiviö heräsi taas ja tuli häiritsemään.
Bode, joka on tottunut olemaan keskipisteenä ja saamaan kaiken huomion, oli helisemässä Mimmin kanssa. Mimmiä huomioitiin ja lellittiin ja Bodea vain komennettiin. Kun Mimmi oli hereillä, piti koko ajan olla varuillaan, ettei se pieni riiviö tule ja hyökkää kimppuun. Milloin se puri hännästä, milloin hyökkäsi muuten vaan pienen Bode-reppanan kimppuun. Sänky, sohva ja nojatuolit olivat ainoat turvapaikat, niille Mimmi ei päässyt.
Ja Bodesta oli todella hämmentävää, kun juuri oli pääsemässä leikin makuun, niin rääpäle meni ja lysähti kasaan. Se oli varmaan jotenkin epäkunnossa. Täytyi olla, eihän se muuten niin olisi tehnyt. Bode ei voinut ymmärtää eikä käsittää.
Täytyy nyt vaan Boden malttaa odottaa vielä vähän aikaa ja antaa Mimmin kasvaa hieman, niin eiköhän leikki onnistu sitten kunnolla. No jotain hyvää kuitenkin; ei sentään mennyt mummolan uusi parketti heti remonttiin, kun leikki ei ehtinyt ikinä kunnolla rajuksi yltyä ennen pienokaisen simahtamista... ;-)
On toi kyl aika kiva tyyppi!
Siis oikeesti tosi kiva tyyppi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti