Myrskyn kourissa

Käväistiin syyskuun lopulla Venetsiassa ja toin sieltä itselleni tuliaiseksi viikon kestävän vatsataudin. Pete selvisi taudista nopeammin, mutta yhtä kaikki, veneen nostaminen venähti sängynpohjalla makailun takia aiottua pidemmälle. Ja niinhän siinä tietysti kävi, että ensimmäinen syysmyrsky iski juuri ennen kuin toivuttiin tolpillemme.

Sateisena ja synkkänä, myrsky-yön jälkeisenä, päivänä pakattiin Missu ja Wiltsu autoon ja lähdettiin katsomaan, onko vene vielä hengissä. Bode oli veljeni perheen luona hoidossa, ettei huusholli mene remonttiin tekemisen puutteen takia. Käveltiin vähän matkaa laituria pitkin ja sitten Missulle iski paniikki. Laituri heilui ja tyrskyt sekä veneet iskivät laituria vasten. Vähän matkaa vielä jatkettiin ja sitten iski paniikki mullekin. Ei muuta kuin käännyin koirien kanssa takaisin rantaan ja Pete jatkoi yksin laiturin päähän venettä katsomaan.

DogFriday: paikka

Kamera oli matkassa mukana, joten kun sade hetkeksi taukosi ja sää hieman selkeni, nappasin kameran esiin ja ajattelin ottaa muutaman poseerauskuvan laiturin alkupäässä. Nämä sopinevat myös DogFriday-valokuvahaasteeseen, missä aiheena on paikka. Siinä sana, jota hoin kuvia näpsiessäni monen monituista kertaa. Hankalaa sinänsä, kun en itsekään oikein tiennyt, millaisia poseerauskuvia halusin...


Joo joo, olen ihan paikallani. Hei, mikä ääni tuolta kuului?


Ihmeellinen ääni... Hei se kuuluu tuoltakin. Joo, oon ihan paikallani, älä rähjää!


Miksiköhän mun pitää tässä seisoa? Tylsää, voitaisko mennä jo?