Missu on poissa

In Memoriam

Missu
2.6.1997 - 29.10.2009

Jos olisin tiennyt, että ilta on elämäsi viimeinen,
olisin vienyt sinut mummolaan herkuttelemaan ja hellittäväksi
niin kuin olin suunnitellut tekeväni, kun lähdön aika koittaa.
Olisin antanut sinulle herkkuluun iltapalaksi,
nukkunut vierelläsi koko yön ja pitänyt sinua tiukasti sylissäni.

Jos olisin tiennyt, että aamu on elämäsi viimeinen,
olisin painanut jokaisen äänen mieleeni - tarkasti.
Mutta en osannut aavistaa, etten enää ikinä kuule tassujesi töminää,
haukuntaasi, kun vaadit meitä heräämään, ärinääsi, kun leikität veikkaasi,
että seuraavana aamuna tutut äänet ovat poissa, on vain hiljaisuus.

Jos olisin tiennyt, että eläinlääkärireissu on elämäsi viimeinen
olisin istunut kanssasi lattialle, tuudittanut sinut sylissäni uneen.
Kuiskannut korvaasi kuinka paljon sinua rakastan.
Mutta en voinut tietää, ettet enää herää,
että tänään on se päivä, kun sydämesi lyö viimeisen lyönnin.
Sillä uskoin, että herättyäsi lähdemme yhdessä kotiin.
Mutta sinä jäit ja minä jouduin lähtemään - yksin,
silmät itkusta sumeina, sydän surua täynnä.

Jos olisin tiennyt kuinka kipeä olit, olisin laskenut sinut aiemmin pois,
vaikka sydämeni lähdöstäsi särkyikin.
Sillä niin paljon sinua rakastan - nyt ja aina. Tiedäthän sen?

- Susku

* * * * * * * * * *

Missu,  mamman oma pieni mussukka, lähti eilen enkelikoiraksi sateenkaarisillalle. Kolmen ja puolen kuukauden kärsimys on ohi. Meillä oli ennalta sovittu kontrollikäynti Kouvolan eläinlääkäriasemalla, tarkoituksena kuvata kyynärnivel ja ottaa nivelnestenäyte. Elokuussa otetuissa röntgenkuvissa ei näkynyt mitään, mikä olisi selittänyt Missun ontumisen, myös verikokeet olivat kaikki ok. Kyynärnivel oli kuitenkin selkeästi kipeä, turvoksissa ja nivelneste verta.

Vasemmalla oleva kuva otettu 18.8.2009, oikealla oleva 29.10.2009

Eilisissä röntgenkuvissa näkyi kuinka oikean jalan kyynärluusta puuttui iso pala ja ohuimmasta kohdasta luu oli jo mennyt poikki. Elokuussa, hieman yli kaksi kuukautta sitten otetuissa kuvissa ei näkynyt merkkiäkään luusyövästä, joten noin aggressiivinen eteneminen ei antanut minkäänlaista toivoa. Tosin lähes 12,5-vuotiaan koiran jalan amputoiminen olisi muutenkin tuntunut väärältä ratkaisulta.

Missu oli loppuun asti oma iloinen, reipas ja aktiivinen itsensä. Viimeisenä aamunaankin se yritti vielä leikittää Bodea, vaikka jalan on täytynyt olla aivan hirveän kipeä. Ainoastaan kerran se sanoi ääneen, että nyt sattuu. Oltiin viimeisen kerran lähdössä matkaan ja autoon noustessa otteeni lipesi terveestä etujalasta jolloin kipeä jalka koukistui liikaa.

Oma rakas pieni pusutyttöni, kaikkea ei olisi tarvinnut kestää, olisit sanonut aiemmin, että nyt sattuu liikaa! Anna anteeksi, että kesti näin kauan ennen kuin ymmärsin kuinka kipeä todella olit!

Tuskaa lievittää hieman tieto siitä, että Missulla on nyt hyvä olla, ei ole enää kipuja, saa leikkiä Riina-mamman ja muiden kavereiden kanssa, kaluta keppejä sekä luita mielin määrin. Siitä huolimatta suru täyttää sydämen ja silmät ovat itkusta sumeat. Ikävä on sanoinkuvaamaton :'(

Kiitos Esa Kestille ja koko Kouvolan eläinlääkäriaseman henkilökunnalle Missun hyvästä hoidosta! Erityiskiitos kauniista ja rauhallisesta tilasta jättää jäähyväiset rakkaimmalleni!

Edit: lisätty muistosanat, rtg-kuvat ja kiitokset.