Ensimmäinen maalimies oli Bodesta tosi epäilyttävä.Päätettiin ottaa Bodelle taas pari helppoa. Ensimmäinen äijä meni pusikkoon haamuilemaan. Bode oli intoa täysi ja heti valmiina lähtöön, mutta viime metreillä iski epävarmuus. "Tuo tyyppi vaikuttaa aivan vieraalta... hmm. Uskaltaakohan sinne mennä?" Ei uskaltanut. Mami joutui avustamaan. Käveltiin yhdessä lähemmäs ja lähemmäs ja kokeiltiin lähetyksiä eri etäisyyksiltä. Vihdoin, muutaman metrin etäisyydeltä, lähetys onnistui ja pikku poika uskaltautui ihan äijän luo. Tosin varuillaanhan piti tietysti olla, eihän sitä tiedä josko maalimies vaikka ottaa ja koskee :o
Toinen maalimies olikin sitten jo riittävän tuttu, ei pelottanut Bodea yhtään! Leikki olisi kyllä kiinnostanut kovasti...Toinen maalimies otettiin myös haamuna. Sama juttu, Bode oli intopiinä heti valmiina lähtöön. Ja tällä kertaa maalimies olikin riittävän tuttu, ei ongelmia.
Bodella olisi hyvin ollut aikaa ja mielenkiintoa touhuta vaikka mitä maalimiehen kanssa, ei ollut kiire pois eikä poikaa olisi vähempää voinut kiinnostaa kun ohjaaja ilmestyi paikalle. Maalimies sai kaiken huomion (miten niin joku täällä katkerana jupisee...) niinhän sen pitäisi mennäkin.
Meitä oli taas niin vähän koirakkoja treeneissä, että kahdella äijällä mentiin, kun ei marjamummoakaan metsästä löydetty maalimieheksi, vaikka siellä sellainen kuulemma kuljeskeli ;-) Noh, eipähän kestänyt treenit pitkään.
Koskahan niitä sotamiehiä saadaan värvättyä maalimiehiksi..?
Bode on ihana.;0)
VastaaPoista