Pitkästä aikaa oli taas poikien välillä vähän isompi erimielisyys perjantai-iltana. En tiedä mistä oli kyse. Olin yläkerrassa, kun pihalta alkoi kuulua pahaenteistä örinää. Säntäsin parvekkeelta katsomaan ja johan pojat olivat toistensa kimpussa. Vauhdilla alakertaan ja ulko-ovi auki. Wiltsu olikin jo märkänä ja tärisevänä oven takana odottamassa sisäänpääsyä.
Vapisevin käsin tarkistin pikaisesti pikkuisen. Ihan hento verinen jälki näkyi kädessäni. Vain pintanaarmu. Huh! Säikähdyksellä selvittiin tällä kertaa. Pojilla on niin iso kokoero, että Wiltsu-reppanalla ei ole mitään mahdollisuuksia Boden suuttuessa oikeasti.
Kyräily ja jäykistely jatkuu yhä. Hiemankos harmitti, kun lauantaina oli tulossa pojille vieras mies käymään ja herkkuluut oli varattuna lievittämään Wiltsun epäluuloja. Normaalisti vieras mies (etupäässä tämä järjestely koskee miehiä) antaa herkun Wiltsulle saadakseen herran hyväksynnän ;-) Nyt en uskaltanut ajatellakaan normaalikäytäntöä. Pojille olisi taatusti tullut heti uusi sota, jos luita olisi vähänkin kauemmin heiluteltu niiden nenän edessä.
Päädyin siis itse antamaan koko jengille luut juuri ennen Jannen saapumista. Ja hyvin meni. Wiltsu vähän yritti haukahdella luu suussaan, mutta meni kuitenkin suht nopeasti herkuttelemaan.
Eikä ongelmia myöhemmässäkään vaiheessa! Jospa Wiltsu alkaa pikkuhiljaa todella uskoa ja ymmärtää, ettei vieraista miehistä ole sille minkäänlaista uhkaa. Vai huomasiko kenties mun hyvän mielen? Nyt on pihalle tuleva tienpätkä sellaisessa kunnossa, että uskaltaa ajaa tarvitsematta pelätä auton hajoavan isoihin kuoppiin. Yksin olisin saanut lapioida ja kärrätä hiekkaa pari päivää, nyt homma hoitui sukkelasti, kiitos Janne!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti