Itku pitkästä ilosta

Tänä aamuna pääsi itku :'( Ensin heräsin kriits krääts ääniin... "Bode prkl lopeta se sohvan repiminen!" Kiukku kuitenkin vaihtui nopeasti huolestuneisuuteen, kun tulin alakertaan ja huomasin Wiltsun olevan taas huonossa kunnossa. Wiltsu, tapansa mukaan, hyppäsi yksiönsä porttia vasten tervehtiäkseen mua, mutta rojahti saman tien nurin. Jalat haroivat sinne tänne ja lattialla oli oksennus. Voi itku! :-( Useampi kuukausihan tässä ehti jo vierähtääkin ilman kohtauksia.

Edellinen selkeä kohtaus oli 3. päivä huhtikuuta. Joskus alkukesällä oli joko lievä kohtaus tai sitten hädissäni vain kuvittelin koko asian. Joka tapauksessa tässä on nyt ollut todella pitkä hyvä jakso ja ehdin olla jo täysin varma, että kaikki on kunnossa. Vaan eipä ollutkaan :-(

Ja ne maksa-arvot on edelleen tarkistamatta. Vaikka se pieni ylitys ei tilannetta selitäkään, niin, täytyy silti ottaa ja varata aika uusiin verikokeisiin. Näkee ainakin mihin suuntaan - jos mihinkään - on arvot liikkuneet.

Onneksi Brysselin reissuun on vielä aikaa. Nyt tässä tilanteessa lähteminen olisi ollut mulle todella rankka paikka. Ja uudelleenharkintaan menee kyllä nyt koirien hoitokin... Voi pahus!

Niin, Wiltsu asuu nykyisin omassa yksiössään koirien ollessa keskenään. Kyllästyin joka-aamuiseen pissalänttien pyyhkimiseen, kun Wiltsu alkoi tuossa joku aika sitten merkkailla aktiivisesti reviiriään Boden seurassa ollessaan - etenkin yöaikaan ja kun ihmisiä ei ollut lähistöllä. Nyt ei enää näy merkkejä missään, kun Wiltsu on omassa huoneessaan portin takana. Liittyykö merkkailu ihan vain siihen, että Bode alkaa olla jo "iso jätkä" vai vaikuttaako osaltaan se, että Wiltsu ei ole ihan kunnossa ja yrittää epätoivoisesti pönkittää asemaansa niin kauan kuin siihen vielä pystyy..? Mistä noista tietää...

(Lue lisää: Wiltsun sairauskertomus)