Bode ensimmäistä kertaa jäljellä

Sainpas viimein itseäni niskasta kiinni sen verran, että sain tehtyä Bodelle elämänsä ensimmäisen jäljen! Koira toimi ihmeen hyvin ensikertalaiseksi, olisipa sillä vaan fiksumpi ohjaaja...

Tein jäljen ihan vain tuohon lähimetsikköön, että tuli nyt vihdoin viimein ylipäätään tehtyä. Paha virhe. Koirat olivat pihalla ja seurasivat silmät tarkkoina katoamistani metsään. Tullessani takaisin pihalle, totesin pikaisen laskutoimituksen jälkeen, ettei koirien lukumäärä täsmää. BODE! Kiersin pihaa ja huutelin, vaikka tiesin satavarmasti sen hypänneen taas aidan yli. Hetken päästä herra jolkottelikin tietä pitkin portille. Kiroilin mielessäni, kiva jos se nyt on käynyt syömässä kaikki namit jäljeltä.

Jonkin aikaa pihahommien parissa huhkittuani, lähdettiin katsastamaan jälkeä. Bode liinaan ja matkaan. Ei päästy edes alkuun, kun Wiltsu saavutti meidät. Argh, millä noi pojat saisi pysymään pihalla? Ei viitsisi niitä sisälläkään pitää. Ei auttanut muu, kuin kääntyä ympäri, pistää Wiltsu autoon ja eikun uudestaan kohti jäljen alkupäätä. Sanomattakinhan on selvää, että Missu pysyi kaikenaikaa kiltisti pihalla!

Pysähdyttiin jäljen alkuun. Näytin Bodelle mistä lähdetään liikkeelle. Se katsoi ensin mua, sitten kättäni ja katse eteenpäin. "Jaa äijäkö täällä on kateissa?" Näytin uudestaan, tällä kertaa selkeämmin suoraan maahan. Ja Bode kävi maahan! Hmm. en tarkoittanut sitäkään, mitenkähän saisin sen hoksaamaan, mitä haluan. Yritin venyttää kättäni matalalla ja eteenpäin. Bode meni ryömien eteenpäin. Jaa näinkös sen ryömimisen saisikin opetettua, täytyy pistää muistiin! Hetken siinä pähkäiltiin, kunnes Bode hoksasi ensimmäisen namin suht alussa ja hurjien kehujen saattelemana lähti kulkemaan nenä maassa. Jeee, päästiin alkuun!

Ensimmäinen ongelma (sen alkusähellyksen jälkeen) tuli, kun vaadin Bodea kulkemaan puun vasemmalta puolelta. Olin aivan varma, että olin tehnyt jäljen sitä kautta. Bode olisi halunnut mennä puun oikealta puolelta, mutta kiersi vaatimuksestani vasemmalta. Ja heti puun kierrettyään kaarsi toiselle puolelle ja haki sieltä namin. Voi pyhä yksinkertaisuus! Kuinka monesti olen saanut todeta, että koiraan pitää luottaa, vaikka kuinka varma omasta tietämyksestään olisikin. En voi luottaa omaan muistiini - kyllähän mun se jo pitäisi tietää - ja koiran hajuaisti nyt vaan pelaa, miksi se ei mene mulla jakeluun, ei sitten niin millään? Loppujäljen päätin antaa Boden mennä just niin kuin se haluaa. Ja vaikka muutamassa kohdassa olinkin aivan varma, että metsään ollaan menty, niin nenilleni sain. Aina se välillä pysähtyi syömään namia ja kaikki merkit sain matkanvarrelta poimittua. Joten eiköhän me jälki kuljettu melko lailla oikein. Taitava jätkä!

Tästä innostuneena, päätettiin jatkaa jälkitreenejä Boden kanssa. Treenaillaan nyt alkuun ihan keskenämme ja pyydetään sitten jossain myöhemmässä vaiheessa päästä johonkin jälkiryhmään ainakin kuunteluoppilaiksi hakemaan lisäoppia. Ja tietysti muidenkin tallaamia jälkiä pitäisi jossain vaiheessa päästä kokeilemaan. Mutta alkuun siis opiskelemme ihan itseksemme asiaa.