Hakumetsästä Wiltsun kanssa kotiuduttuamme menin lähes samoilla vauhdeilla tekemään Bodelle jälkeä. Edellisenä päivänä olin menossa ensin aamupäivällä, mutta ei onnistunut, kun kuului ajokoiran louskutusta ja sen jälkeen pyssyjen pauketta. Päätin siirtää jäljen iltapäivään, mutta eikös silloin alkanut kuulua hirvimiesten ääniä. Tänään oli sitten pakko mennä, kun halusin jäljen tällä viikolla ehdottomasti tehdä, viikonloppunahan metsään ei ole mitään asiaa, jos ei halua leikkiä hengellään.
Annoin jäljen vanheta taas tunnin verran. Alku meni tosi hyvin. Keskivaiheilla takkusi, Bode eksyi jäljeltä, en tiedä lähtikö seuraamaan jonkun eläimen jälkeä vai mitä teki. Nenä maassa se jatkoi, mutta jatkoi selkeästi (ja tästä olen täysin varma) väärään suuntaan. Otin sen takaisin ja ohjasin oikeaan suuntaan. Sen jälkeen meni taas pätkä ihan hyvin, kunnes... herra hienohelma menetti keskittymiskykynsä, kun karvoihin oli tarttunut risuja. Osa matkasta mentiin niin, että se liukui eteenpäin pää ja maha maassa. Mikä tietysti tarkoitti sitä, että karvoihin tarttui noin miljoona risua lisää. Voi apua!
Noh, otin herran puhutteluun ja nappasin pari isompaa risua siitä pois ja loppu menikin sitten taas oikein hyvin. Loppupalkka oli purkissa ja Bode kävi maahan odottamaan. Ja sitä ei ole treenattu yhtään. Pitäisiköhän jo alkaa kokeilla jälkeä keppien kanssa... vai ahnehdinko liian paljon, liian nopeasti, hmm...
Teijän mettissähän on hurja meno!
VastaaPoistaMie olen hätähousu ja nakkasin kepit jäljelle aika nopiaan, ja kyllä se hurtta ne sieltä ilmasee,ei ehkä kaiken kaiken taiteen sääntöjen mukaan,mutta mie tiedän milloin keppi löytyy ja se piisaa meille. Siis mun mielipide on,että kokeile keppejä.=0)
Ei täällä onneksi ole enää ihan alkuaikojen menoa, jolloin aseistettuja heppuja kulki molemmin puolin tonttia. Se se vasta karmivaa oli! Nykyään ovat sentään pysyneet sen verran kauempana, etteivät ihan pihalle näy.
VastaaPoistaJoo, täytyy varmaan kokeilla keppien kanssa, voihan sitä aina palata taaksepäin jos ei näytä hyvältä.