Siihenhän sitä täällä korvessa asuessa on saanut tottua, että sähköt räpsähtelevät poikki säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta usein. Yleensä katkos kestää vain muutaman sekunnin, joskus useamman minuutin, harvemmin on sentään onneksi pitempiä katkoksia. Muut koirat eivät sähkökatkoksiin reagoi mitenkään (jos minä en ala hosua normaalia enempää), mutta Wiltsua katkokset hermostuttavat. En tiedä mistä se hätääntyy. Käyttäytyy vähän samalla tavalla kuin ukkosella.
Eilen räpsähti sähköt ensin vain pikaisesti poikki ja heti takaisin ja välittömästi uudestaan poikki (ei mitenkään harvinaista sinänsä), mutta nyt ei tulleetkaan enää takaisin. Odotin ja odotin. Kävin varmuuden vuoksi terassilta kurkkaamassa oliko tontille tuleva kaapeli kunnossa. Tolppa seisoi pystyssä - vinossa kyllä edelleenkin - ja johto roikkui suht matalalla, viime kerran puunrojahtamisen jäljiltä, mutta muuten näytti olevan kunnossa. Noin kolmen vartin kuluttua soitin vikailmoitukseen. Vika oli tiedossa ja korjausennuste 30 minuuttia. Selvä odotellaan kaikessa rauhassa.
Sisällä alkoi olla jo kunnolla hämärää, joten laitoin kynttilöitä palamaan, että vähän edes näki jotain. Ulkona olisi vielä ollut suht valoisaa vaikka jäljen tekoon, mutta satoi sen verran, etten viitsinyt lähteä kastelemaan itseäni. Eihän ollut tietoa, milloin sähköt varmasti tulisivat takaisin ja tuo takka kun nyt ei vaan yksinkertaisesti saa taloa nopeasti lämpöiseksi eli ilman pattereita tulee äkkiä vilu. (Tahtoo puuhellan!) Siinä sitä sitten istuin kynttilänvalossa viinilasi kädessä. Ihan kiva. Kivempi vain jos olisi ollut seuraa, siis ihmisseuraa. Koiriahan nyt tietysti jaloissa pyöri useampikin. Se on kumma, kun nykyään ei osaa yksikseen tehdä ei niin mitään ilman sähköjä.
Puoli tuntia meni. Soitin uudestaan vikailmoitusnumeroon. Edelleen nauhalla sanottiin, että korjausennuste on 30 minuuttia. Just joo. Eli nyt tämä siis kestää ja ihan kunnolla. Täytin koirien vesikipon. Vettä ei sähkökatkon aikana kauaa tule, joten sitä ei viitsi käyttää kuin ihan välttämättömään. Ruuat voi sitten hätätilassa turvottaa vaikka piimässä. Kaivolle en uskalla lähteä pimeällä ja märässä kelissä, vaikka hyvä otsalamppu onkin. Sen verran huonokulkuinen maasto sinne on.
Suklaakin on loppu, yhyyy! Mitähän tekisi? Kännykässä on vain yksi pykälä kenttää. Kummallista, liittyyköhän sekin jotenkin sähkökatkokseen? Normaalisti dna:ssa on kenttää riittänyt ihan hyvin (sen jälkeen kun ilmoitin niille, kuuluvuusongelmasta), minkään muun operaattorin liittymällähän ei täällä tee yhtään mitään. Jospa sitä tekstailisi hetken jonkun kanssa aikaa tappaakseen... Yksi pykälä riittää kyllä tekstailuun, mutta ei puheluun.
Vilu alkoi jo tulla. Liekö psyykkistä? Siispä takkaan tuli. Ihmeen hyvin syttyi, vaikkei ole pitkään aikaan ollut käytössä, ei sitten viime talven. Ja lähes samaan aikaan kun takka roihahti tuleen, palasivat sähköt. Jee! Noin kaksi tuntia siinä meni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti