Eilen oli jälleen tosi suuren menestyksen saavuttaneet treenit, meitä oli tasan kaksi koirakkoa paikalla treenien alkaessa :-( Tiedossa oli, että yksi on tulossa noin puolituntia myöhässä ja toinen noin tunnin. Mutta siinäkö sitten kaikki? No, kiva :-( Ei sen puoleen, saatiinpahan enemmän synttärikakkua, lällällää :-D
Bodea varten aikoinaan hommattu välly (maalimiehelle piiloutumista varten) oli mulla autossa mukana, mutta eipä tullut mieleenkään ottaa sitä käyttöön - ei ennen kuin vasta tänään, kun siivoilin vähän autoa ja se osui silmiin... Noh, jospa sitten ensi kerralla muistaisi. Joutuisi Wiltsukin pakosta käyttämään nenäänsä, kun ei näkisi. Nykyisin kun se tuntuu ensisijassa hakevan silmillään ja nenällä vasta jos ei silmin havaitse.
Ensimmäisen äijän kohdalla oli taas haahuilua kerrakseen. Wiltsu merkkaili ja säntäili ihan sekopäisenä sinne ja tänne. Lopulta piti pyytää maalimiestä näyttäytymään, että Wiltsu malttoi keskittyä ja lähteä oikeaan suuntaan. Ja malttoihan se, tosin pelkkä äänimerkkikin olisi riittänyt. Wiltsu terävöityi heti, kun kuului risahdus, äijän kömpiessä esiin.
Toinen äijä oli kiivennyt kivelle ja Wiltsu haki taas silmillään. Se seisoi avoimella kalliolla, tähysteli joka suuntaan ja lähti lopulta oravan perään... Eiiii! Ei onneksi mennyt pitkälle vaan tuli jatkamaan hommia ja paikallisti lopulta äijän.
Kolmas meni kirkkaasti parhaiten. Wiltsu ampaisi matkaan, turhat haahuilut oli poissa ja nähtävästi "merkkailuainekin" oli jo loppu, kun siihenkään ei ollut enää tarvetta ;-) Ei kestänyt kuin hetken, kun ilmaisu alkoi kuulua. Viimeinen äijä oli kyllä niin hyvin maastoutunut, että mun piti mennä ihan viereen ennen kuin olin varma, että Wiltsu ilmaisi oikeasti maalimiestä eikä jotain muuta... Hui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti