Missu-mussukka metsässä

Wiltsun kanssa oltiin alkuviikosta hakuilemassa ja Bode pääsi jäljestämään eilen... nyt olisi siis parempi kuin hyvä aika ottaa Missu pitkästä aikaa metsään mukaan. Mutta uskallanko, ettei sen jalka vaan ala vaivata enempää? Kello oli jo varttia vaille yksi - yhdeltä piti lähteä matkaan - nakit pilkkomatta ja edelleenkin pähkäilin lähdenkö Missun kanssa vai en...

Mielessä on kuitenkin vielä kirkkaana kuinka Riina joutui viettämään leikkauksen jälkeiset - elämänsä viimeiset - kaksi viikkoa ehdottomassa riehuntakiellossa. Tikkien poiston jälkeen Riinaa ei enää riehututtanut ja seuraavana päivänähän se nukkui ikiuneen. Näin jälkiviisaana olisin tehnyt toisin. Patit olisi jätetty leikkaamatta ja Riina olisi saanut elää viimeiset viikkonsa riehuen sydämensä kyllyydestä. Tämä mielessäni päätin ottaa Missun vaivoistaan huolimatta mukaan.

Tuija haamuili ensimmäisenä maalimiehenä

Missu oli intoa täynnä, kun pääsi autosta ulos. Käveltiin kaikessa rauhassa ja verryteltiin ennen vuoroamme, että jalka olisi mahdollisimman hyvässä kunnossa. Hyvältä näytti. Ei ontunut yhtään, vaikka olikin joutunut autossa olemaan jo jonkin aikaa boxissa. Halusin ottaa sille mahdollisimman helpot ja lyhyet pistot, ettei se turhaan reuhtoisi ja kipeyttäisi itseään. Pääasiassahan meillä oli "mielenterveystreenit", ei niinkään hakutreenit ;-)

Ensimmäinen äijä otettiin haamuna, kun Missulla on niin pitkä aika edellisistä treeneistä. Hyvin meni. Ei mitään ongelmia. Polkua pitkin ja risukon läpi suoraan äijän luo - ja äijälle tuliaisiksi vino pino risuja ;-) Hieno homma. Seuraavaksi otetaankin valmis, kun homma on noin hyvin muistissa.

Tiia oli toisena maalimiehenä kuusen takana piilossa

Toinenkin meni hienosti. Tosin nyt alkoi jo hieman jalka vaivata. Maastokaan ei ollut sillä puolella paras mahdollinen Missun jalkaa ajatellen. Märkää ja pehmeää suomaastoa ja ojia noin triljoona. Kapeita kylläkin, joten niistä ei ollut sen isompaa ongelmaa ihmisille eikä eläimille - etenkään edes jonkinlaisessa kunnossa oleville... Äijä ei ollut kaukana keskilinjasta, joten paljoa ei Missun tarvinnut sillä puolella kulkea.

Sen verran alkoi kuitenkin jo huolestuttaa, että hetken mietin otetaanko viimeistä äijää ollenkaan. Se oli kuitenkin helpommalla puolella eikä kovin kaukana keskilinjasta ja koska Missu yhä edelleen puhkui intoa, niin ajattelin että vaikka se tämän jälkeen makaisikin kuukauden sohvalla, niin onpahan ainakin tosi onnellinen!

Marika piiloutui kolmantena maalimiehenä kuusikkoon

Viimeinen äijä ei kuitenkaan ollut mikään helppo :-( Missu haki ja haki. Ja juoksi varmasti aluetta enemmän läpi kuin muiden kohdalla yhteensä. Lopulta se paikallisti eksyneen kuusikon keskeltä. Intoa olisi vielä riittänyt jatkaakin ja vähän aikaa meni, ennen kuin mummeli suostui tulemaan luokse ja antoi ottaa itsensä kiinni. Tällaisissa tilanteissa siitä tulee tosi vanha ja huonokuuloinen ;-) mutta odotas jos olisin kuiskannut ruoka-ajasta tai namista, niin kuulo-ongelmia ei olisi ollut ei niin minkäänlaisia.

Kotona venyteltiin heti, kun autosta noustiin ja annoin sen jolkotella hetken aikaa ihan yksikseen ennen kuin laskin pojat pihalle. Ei näyttänyt pahalta vieläkään. Nyt on jokunen tunti treeneistä vierähtänyt, makuulta noustessaan se ontuu jalkaansa, mutta niinhän se on viime aikoina tehnyt muutenkin. Ei vaikuttaisi pahentuneen. Toivottavasti kaikki on huomennakin vielä ok. Äärimmäisen hyväntuulinen ja onnellinen se ainakin on, joten siltä osin treenit täyttivät tehtävänsä täydellisesti! Ja sehän tässä olikin pääasia!

Eli kaikki ovat tyytyväisiä, minä olen tyytyväinen, kun Marika tarjosi treeneissä voileipäkakkua ja mustikkatassuja! Missu on tyytyväinen, kun pääsi pitkästä aikaa hommiin ja pojat ovat tyytyväisiä, kun me tultiin takaisin kotiin ja kaikki saivat luut! Noh, kaikki muut paitsi minä :-D

Ensi viikolla voisi sitten taas tehdä Bodelle joku päivä jäljen...