Hakuilua aamutuimaan

Tänään oli hakutreenit jo kymmeneltä aamulla tai toisten mukaan vasta, että minä sain muka aamulla vähän nukkua. Ai miten niin? Puoli kahdeksalta oli kello soimassa... Ei täältä korvesta, tällaisen lauman keskeltä noin vain kahdessa minuutissa singahdeta yhtään mihinkään. Aamutoimiin pitää varata toista tuntia aikaa, ihan ehdottomasti. Etenkin nykyään, kun Wiltsu ja Bode pitää pissattaa eri aikaan.

Mutta saatiin sentään treeneissä aamupalaksi jauheliha- ja lohipiirakoita sekä cappuccinokakkua. Eli kannatti herätä! :-D Ada kyllä lupasi tarjota kaurapuuroa, mutta olikin onneksi muuttanut mielensä ;-)

Tällä kertaa olin varustautunut hyvin. Muistin laittaa vällyn autossa pinon päällimmäiseksi... ja silti se meinasi unohtua, mutta viime hetkellä muistin kuitenkin, huh! Joten ensimmäisellä ja viimeisellä maalimiehellä oli välly mukanaan, minkä alle piiloutuivat. Wiltsun oli siis tehtävä töitä nenällään, kun äijiä ei näkynyt.

Hienosti meni hakuilut. Ensin piti spurtata pahimmat höyryt pois juoksemalla tietä edestakaisin ja sitten ensimmäiselle äijälle. Piti vielä päästä vällyn alle kurkkaamaan, että onko tämä ihan varmasti haukkumisen arvoinen möykky tässä ;-) Olihan se. Kannatti ilmaista, sai nakkeja palkaksi.

Toinen oli vähän vaikeampi. Ei ollut pitkällä, mutta sellaisessa kuusipöheikössä, ettei Wiltsu meinannut osata paikallistaa. Tai paikallisti se siihen pusikkoon kyllä, mutta kun sen on ehdottomasti päästävä äijän luo, ennen kuin voi ilmaista, niin haki vähän aikaa, että mistä sinne oikein pääsee. (Hieno mies kun on, ei oikein voi mennä risukkoihin.)

Kolmas oli taas vällyn alla ja sitä piti vähän töniä, kun palkkaa ei meinannut alkaa tippua. No ei tipu, kun ohjaajalla välillä vähän kestää köpötellä piilolle...

Mutta kaiken kaikkiaan siis oikein hienosti meni treenit. Ja koska niinkin ajoissa oltiin, niin kipinkapin kotiin ja tekemään Bodelle jälkeä...