Takaisin maanpinnalle

Alkuun päästiin jäljellä oikein hyvin,
hetken Bode mietti, että mikäs juttu tämä nyt taas olikaan ja sitten mentiin.

Ja niinhän sitä sitten tultiin ryminällä takaisin maanpinnalle :-( Ensimmäinen jälki sujui niin hienosti, että kuvittelin homman olevan tosi helppoa Bodelle! Ahnehdin nähtävästi vähän liikaa antamalla tämänpäiväisen jäljen vanheta puolitoista tuntia. Ensimmäinen jälkihän vanheni suunnilleen tunnin, ehkä jopa vähän vajaan.

Alun perin suunnittelin, että olisin tehnyt Bodelle elämänsä toisen jäljen jo maanantaina, mutta se jäi. Koko maanantain satoi, enemmän tai vähemmän, joten päätin siirtää jäljestyksen suosiolla eteenpäin. Parempi kuitenkin tehdä nämä alkuähellykset niin, että ollaan molemmat mahdollisimman hyvillä mielin ja skarppeina.

Tänään oli hyvä ilma. Illalla oli kyllä ohjelmassa hakutreenit, mutta olin jo aiemmin päättänyt ottaa Wiltsun hakuilemaan, joten nyt olisi hyvä sauma tehdä Bodelle jälki. Jospa se ei sitten - ehkä - tuhoaisi sohvaa eikä mitään muutakaan, kun ovat Missun kanssa kahdestaan illan kotona...

Tällä kertaa olen kyllä aivan varma, että mentiin muutamat pätkät ihan jossain muualla kuin missä piti.

Muistin jopa ottaa avaimet mukaan lähtiessäni tallomaan jälkeä, hyvä minä! Enkä siis onnistunutkaan lukitsemaan itseäni ulos (ja ilman puhelinta - luonnollisesti), vaikka jotain sellaista vähän pelkäsinkin... Koskahan saisin jemmattua vara-avaimen jonnekin pihalle... Nykyään kun mulla ei ole enää autonavaimetkaan autossa, joten en voi porhaltaa vanhempieni luo avaimia hakemaan.

No palataksemme siihen jälkeen... Annoin jäljen vanheta noin puolitoista tuntia ja alkuun päästiin oikein hyvin. Bode muisti suht nopeasti, että tämähän oli se juttu, missä maasta löytyi nameja. Joten nenä maahan ja menoksi.

Nyt olen kyllä aivan varma, että ei kuljettu koko matkaa jälkeä pitkin. Pari kohtaa oli ainakin selkeästi sellaisia, mistä en ollut mennyt. Mutta mikäs minä olen sanomaan. Ehkä olen väärässä (en kuitenkaan myönnä!) Nameja se matkanvarrelta kyllä säännöllisesti löysi ja kaikki merkit sain kerättyä talteen. Mutta siitä huolimatta reitti ei vaikuttanut kaikin paikoin ihan oikealta...

Loppupätkällä Bode näkee jotain aivan hirvittävää

Jäljen loppupuolella nousee herralla pää. "Ei tämä ei ole edelleenkään hakua, joten laitapa se nenä takaisin maahan." Vaan ei se mene. Sen sijaan Bode alkaa pakittaa mun luo. Hmm. mitähän se nyt keksi? Yritän silmäillä sinne sun tänne, kunnes keksin. Haa, kanto :-D

Mietin, mikä olisi oikea ratkaisu. Pitäisikö meidän nyt mennä ja varmistaa, että kanto on vain kanto eikä siten aiheuta meille mitään vaaraa tai haittaa muutenkaan vai pitäisikö vain yrittää unohtaa ja jatkaa jälkeä pitkin? Päädyin jälkimmäiseen, koska en ollut varma onnistuttaisiinko palaamaan takaisin jäljelle niin, että jatko sujuisi suht helposti. Hetken aikaa osoiteltuani jäljen suuntaan, pääsimme jatkamaan matkaa (emme siis olleet menossa kantoa kohti).

Tuolla se kanto on.
Apua jos se tulee ja
hyökkää meidän kimppuun :o

Jäljen loppu sujuikin sitten ongelmitta. Eipä sitä enää pitkää pätkää ollut jäljelläkään. Kaikki merkitkin sain poimittua talteen - vaikka viimeisen merkin otettuani huomasin, ettei lukumäärä täsmännyt sittenkään. Hitto, laskinko äsken väärin? Pikainen silmäily taaksepäin. Ei näy merkkejä missään puiden oksilla roikkumassa. Jätin Boden nauttimaan loppupalkastaan ja lähdin kulkemaan jälkeä takaisinpäin. Ei tarvinnut pitkälle mennä, kun merkki löytyi maasta. Oli siis tippunut takistani (mihin olin ne nipsauttanut talteen poimiessani).

Hieno homma. Jälki hoidettu. Seuraavalla kerralla annan vanheta vain tunnin, josko sitten menisi taas vähän paremmin. Ja kohta Wiltsun kanssa hakumetsään...